Sunday, October 9, 2016

Syväjärven karsintakisa

Nyt oli...draamaa kerrakseen. Aivan uskomaton kohelluskisa osaltani tämä Evon Syväjärven SM-alkukarsintakisa. Jos viikkoa aikaisemmin tuskailin katkenneiden perukkeiden kanssa, niin tällä kertaa tuskailin oikeastaan kaiken muunkin kanssa.


Syväjärven kisa käyntiin nyt kolmatta kertaa ja koska aikaisemmatkin kisat ovat olleet varsin vähäkalaisia, niin eipä nytkään mitään iloittelua ollut odotettavissa. Kalaa on viime aikoina tuuppattu lampeen ihan huolella, mutta koska syksyinen kirjolohi on usein oikukas, niin tottakai se oli oikukas myös nytkin. Treeneissähän paria päivää aikaisemmin ne olivat vähemmän oikukkaita naapurijärvellä...

Tuuli oli varsin kova heti aamujaksosta alkaen. Itse nostin arvonnassa A-ryhmän lapun eli heti aamusta pääsin siis vesille. Ajoankkureille oli todellakin tänään käyttöä. Venekaverin kanssa yritimme tavoitella driftejä järven oikealta laidalta (lähtörannasta katsottuna siis) eli siltä hieman tyynemmältä puolelta. Vene oli todella kiikkerä ja reagoi tuuleen varsin ärsyttävästi. Ajoankkurin sijoittelullakaan emme saaneet sitä kulkemaan haluttua linjaa vaan jakson kalastamisesta tuli varsin sahaavaa jatkuvan paikanvaihdon myötä.

Ensimmäisellä jaksolla alkoi myös tapahtumaan. Varsin uusi (kolmatta kertaa käytössä ollut) Airflon 3-upposiima napsahti heitossa poikki. Vain pari kierrosta siimaa oli kelalla. Onnistuin kauhomaan siimanpään veneeseen ja siten myös siiman ennenkuin se ehti uppoamaan. Yritin nopeaa kelan ja siiman vaihtoa mutta tässä rytäkässä sitten Vissun gt4 otti ja katkesi kärjestä. Helposti meni sekin. Onneksi sentään oli varavapa veneessä ja siihen kelan ja siiman vaihto onnistui. Hetken päästä sentään 5-upolla uitettuun perhoon otti kalakin.


Mutta eipä siinä vielä kaikki. Ilmeisesti jakson jälkeen paluumatkalla rantaan haavi tippui veneestä. Tai ainakaan sitä ei enää mistään löytynyt tuon kalan haaviamisen jälkeen. Kalustotappiota oikein urakalla. 

Toinen jakso sentään meni ilman kommelluksia. Mutta meni ilman kalojakin vaikka pari kalaa kävi vetelemässä siimanpäässä. Venekaveri Kai sentään sai pari kalaa kaukaloonkin asti.


Viimeisellä jaksolla sitten jatkettiin Ismon kanssa koheltamista. Ismolla oli heti alkuun yksi kala hetken kiinni mutta se irtosi pinnassa. Kovimman tuulen alueella vedin ensin perholitkan uppotukkiin ja koko setti jäi sinne. Sitten ajoankkuri pamahti myös uppotukkiin ja jumissa oltiin. Melkoinen tovi ankkuria revittiin tukista. Jouduin leikkaaman narut poikki parista kohdasta.  Ankkuri tuli sentään ylös mutta paikkaavat toimenpiteet eivät onnistuneet. Tämän jälkeen 'lakana' ei toiminut enää kunnolla, sillä se ei täysin avautunut tuulessa. Kalastus meni siten myös pieleen.

Päivän aikana tuli siis erittäin paljon kalustotappioita. Tosin tuli niitä muillekin, sillä Syväjärven uppotukit taisivat nielaista 5 ajoankkuria päivän aikana. Varmasti ennätys lajissaan.


Thursday, October 6, 2016

Harjoittelun kautta

Vauhtiin kun on taas päästy, niin raapustellaan taas hieman lisää. Risulammen kisa jäi sen verran kummittelemaan, että jotain piti tehdä. Heti kisan jälkeen väänsin n. 70 uutta järviperhoa. Kasasta löytyi erilaisia boobyja, leechejä, nymfejä sekä buzzereita. Perhoista ei siis tässä vaiheessa pitäisi olla homma kiinni. Entisiäkin kun enemmän kuin riittävästi.


Lisäksi kun vielä tuli mahdollisuus käydä iltapäivästä järvellä, niin olihan se mentävä liottelemaan uusia perhoja Evon järvien lievästi ruskehtavassa vedessä. Syväjärvellä kun on tuleva viikonloppuna vielä venekisat, niin tämähän oli melkein täsmäreeniä. Toki tänään heitin vain rannalta, sillä Evon kioskikausi on jo ohi. Niemisjärvillä siis olin.



Sää oli mitä upein syksyinen. Pieni tuulenviri toki järvellä kävi mutta tyveniäkin hetkiä oli. Ja noiden tyvenien hetkien aikana harvakseltaan kävi joku kalakin pinnassa. Edellisen käynnin perusteella olin myös siis täydentänyt buzzerivalikoimaakin. Viimeksi nimittäin oli pienehkö kuoriutuminen käynnissä. Vaikka tänään käytin noin yhden neljäsosan ajasta (kolmen tunnin lupa) buzzereiden uitteluun, niin haluttuun tulokseen en niillä päässyt. Ihan muut perhot tuntuivat toimivan.


Viikonlopusta viisastuneena kaivelin varastoista perukesiimoja mukaan. Laatikon pohjalla lojuikin vaatimaton 500 metrin rulla Sufixin 0.28 mm siimaa. Varsin järeätä paksuutta mutta eipä tuo tuntunut kaloja haittaavaan. Hyvin ottivat tuollaisenkin kaapelin päähän viritettyihin perhoihin. Eikä pohjaakaan tällä taktiikalla jäänyt yhden yhtä perhoa. Viimeksi kun mätin uppotukkeihin puolikkaallisen rasian perhoja.

Noin niinkuin yhteenvetona. Paras lampipäivä tälle vuodelle....

Monday, October 3, 2016

Risulammen karsinta 2016

Harvakseltaan kilpailu jatkuu edelleen. Tällä kertaa olin mukana Risulammen syyskarsinnassa. Tein tuossa huomion, että aika vähän kilpailen nykyään joella eli painotus on ollut lampikisoissa. Vaikka ns. harjoittelu järvillä on ollut aika olematonta. Ja valmistautumatta tähänkin kisaan tuli lähdettyä. Ellei valmistautumiseksi lasketa viikkoa aikaisemmin tehtyä kolmen tunnin pistoa Evon Niemisjärville.

Risulammella olen kilpaillut usein aikaisemminkin. Onhan kyseessä varsin perinteinen syyskisa. Ja varmasti kenellekkään ei tule yllätyksenä, että lampikisana tämä on ollut aina yhtä oikukas. Kalaa tulee hyvin avausjaksolla ja sen jälkeen ongitaan kaivoa. Toki voittajat ovat löytyneet aina ja aina tulevat löytymään...


Ihan kivaltahan se näytti tuo kisan alku. Ensimmäinen rontti runttasi perhoon kiinni jo ensimmäisellä heitolla kuitenkin tarttumatta. Uusi perhojen eteen roimaisu sitten noukki kalan jo haaviin asti. Parin kalan jälkeen kuitenkin alkoi tapahtumaan jotain minkä eli olisi suonut jatkuvan pitkin päivää...

Nimittäin heikko välineiden kestävyys. Jotenkin mystisesti tälläisiä päiviä tulee, että siimat paukkuvat jatkuvasti poikki. Kaloja siis tarjottiin mutta perukkeet katkesivat tämän tästä vaikka erityisen tiukalla en kaloja pitänyt. Eikä kalatkaan mitään supervihaisia olleet.

Jotain mielenkiintoistakin kuitenkin siimojen napsumisesta seurasi. Kakkosjaksolla kalastin poolia 9. Tapahtumia oli ihan kivasti, sillä katkotin kahden kalan kanssa ja yksi irtosi hypyssä. Haaviin ja mittakaukaloon ei tietenkään taaskaan mitään tuollaisella suorituksella.


Eli katkotin siis kirjon kanssa ja heittämäni kaksi perhoa katosivat sen sileän tien. Nämä perhot kuitenkin löytyivät kuitenkin muutama tunti myöhemmin. Iltapäivällä kalastin poolia yksi (1) eli siis aivan toisessa päässä lampea. Perholitka kynti pohjasta mukaansa metrisen pätkän siimaa missä killui pari perhoa. Yllätys, yllätys! Nehän olivat omat perhoni mitkä jäivät kalan suuhun aivan toisessa päässä lampea. Jotenkin aivan käsittämätön tapahtuma. Lottokin oli tekemättä.


Tulevana viikonloppuna olisi sitten tarkoitus uitella perhoja Syväjärven karsinnassa. Toivottavasti joku lohi kävisi perhoon silloinkin kiinni. Ja tulisi jopa haaviin!