Friday, May 30, 2014

Pläkä on vihollinen

Taas on järvirasioita tullut täydennettyä. Tällä  kertaa on syntynyt rivistöjä erinäisiä pieniä ja pääasiassa mustia perhoja. Uittamaanhan niitä piti taas päästä.

Oli erittäin synkkä päivä. Tai siis sää oli oikein mainio mutta erittäin kaukana hyvästä kalakelistä. Pilvet haihtuivat jonnekin ja järven pinta oli pläkätyyni. Onneksi sentään siitepölyä ei ollut edellisen kerran malliin.


Ahvenet olivat varsin hyvällä otilla. Kirjolohet eivät. Järvellä oli menossa varsin runsas päikkärihätsi mutta kalat eivät juurikaan niistä innostuneet. Vesiperhosiin kalat reagoivat astetta paremmin mutta tuikkeja oli ehkä kerran tunnissa ja nekin hyvin pitkälti eri puolilla järveä. Turhauttavaa oli siis lähteä kaloja jahtaamaan pinturillakaan. Pinturia toki aikani heitin mutta vain ahvenet niihin hakkasivat. Ahvenet hakkasivat myös leecheihin, boobyyn, nymfiin ja buzzeriin.

Tuli myös nähtyä kuinka isolla alueella kirjolohet saattavat pyöriä. Päivän aikana huomasin veden pinnalla vipeltävän oranssin pallukan. Se oli siiman päässä oleva pieni koho ja toisessa päässä oli koukussa oleva kala. Välillä koho sukelsi ja välillä se pullahti pintaan. Päivän aikana bongasin samaisen kohon (ja kalan) aivan eri päädyissä järvessä. Kala siis ui ympäri koko järven eikä tyytynyt kiertelemään esim. samaa pohjukkaa.

Järvellä oli myös varsin hyvin opetettuja lokkeja. Kun vedin veneen maihin lopetettuani kalastuksen, niin kaksi lokkia tuli kärkkymään kalan perkeitä.

Wednesday, May 21, 2014

Rasiat täyteen...ja tyhjäksi

Edellisen järvireissun jälkeen sidoin oikein urakalla uusia järviperhoja. Kaikkiaan niitä syntyi kappaleissa alun toista sataa. Tosin vain boobeja ja blobbeja. Ja tietenkin koska uusia perhoja oli paljon, niin olihan niitä lähdettävä testaamaan.

Kuten useat ovat varmaan huomanneetkin, niin kesä tulla pätkähti Suomeen. Siksipä piti aika pitkään arpoa, että lähdenkö todellakin helteiselle järvelle heittämään perhoa veneestä. Kirjolohet kun tuppaavat useimmiten pistämään suunsa kiinni kirkkailla ja kuumilla keleillä. Päätin kuitenkin mennä mutta Plan B tuli myös tehtyä eli jokikamat lähtivät mukaan. Lähinnä kuitenkin sen takia, että jos en saisi venettä käyttöön.

Keltainen kalvo

Rantaan kurvattuani havaitsin, että kolmaskin ja samalla myös neljäskin järvikalastusta haittaava olosuhdetekijä oli mukana. Järvi oli aivan pläkätyyni ja veden pinnalla oli tasainen keltainen siitepölykalvo. Paksu sellainen. Eikä taivaallakaan ollut pilven hattaraakaan. Ei tulisi helppoa, ei...

Aloitin viime kerralla toimineella setillä eli Di-5 siimalla ja boobeilla. Pari ensimmäinen edelliskerran hotspottia eivät tarjonneet nykyäkään. Kolmannelta paikalta sellainen tulikin sitten heti melkein ensimmäisellä heitolla. Haukihan se siellä. Tästä sitten jatkuikin tuntien perhon ja paikan vaihtoruljanssi. Kaloja ei tuntunut löytyvän mistään. Yritin aivan rantavesistä sekä keskeltä järveä syvemmästä.

Vasta luvan viimeisillä hetkillä alkoi tapahtua. Sää oli hieman muuttunut ja tuuli rikkoi nyt järven pinnan. Lisäksi pieniä varjopaikkoja alkoi syntyä toiselle rannalle. Olin lisäksi vaihtanut siiman intteriksi ja pienentänyt perhoja sekä ohentanut siimaa. Lyhyen ajan sisällä n. 50 metrin matkalta tulikin sitten tapahtumia enemmänkin. Joskus se vaan on vaikeaa ja tulosta syntyy vain todellisen työnteon kautta.

Niitä perhoja meni tänään sitten luvattoman paljon pohjaan. Rasioihin syntyi melko isoja aukkoja, joten ahkerasti pitää olla jatkossakin niitä täyttämässä. Lisäksi päivän aikana päähän putkahti runsaasti uusia ideoita, että mitä sinne rasiaan pitää kietoa.

Ei näy pilviä

Päivän aikana oli sähköpostia kilahtanut laatikkoon. Postia Hämeen Ely-keskukselta. Päätös Tainionvirran poikkeuslupahakemuksesta oli tehty. Herne kyllä ampaisi nenuliin välittömästi, sillä Ely-keskus oli suuressa viisaudessaan päättänyt luvan myöntää Tainionvirralle kahdeksi vuodeksi. Ei ole todellista!

Villin lännen meininki siis Tainionvirralla jatkuu tulevaisuudessakin. Kaikki kalat vaan kassiin! Tai ehtojen mukaisesti rasvaevälliset kalat on vapautettava ja 40 cm alamitta koskee istutettuja ja eväleikattuja kaloja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö rasvaevällisiä päätyisi pataan. Aivan varmasti tulee päätymään kuten tähänkin asti. Aina löytyy kalastajia jotka eivät tiedä, eivät halua tietää tai eivät vain yksinkertaisesti välitä! Mitä väliä millään kunhan jalokalaa pääsee syömään. Ja mitä väliä sillä kuinka heikossa jamassa taimenkannat ovat. Tokihan tankkiautosta voi aina putkauttaa lisää. Ville virvelikalastaja on tyytyväinen...


Ja mitenkäs tätä nyt sitten voi perustella? Ohessa ote Ely-keskuksen kirjeestä. Tottakai lisääntymiskokoisia yksilöitä on vähän, sillä kalastuspaine on kova ja paljon kaloja päätyy saaliiksi. Eikös alamitan nostolla juurikin ole tarkoitus turvata lisääntymiskokoisten yksilöiden olemassaolo? Ja koska alamittaa on laskettu, niin lisääntymiskokoisia päätyy edelleen saaliiksi juurikin noiden välinpitämättömien saaliinhimoisten kalastajien takia. Tottakai on myös paljon valveutuneita kalastajia mutta koska olen tuota menoa seurannut parinkymmenen vuoden ajan, niin ikävähän se on todeta, että tappokulttuuri on Tainionvirralla vielä aika syvässä.

Tuskin tämäkään Tainionvirran rasvaevällinen seuraavaa syksyä näkee

Ely-keskuksilta on kyllä ollut melko älytöntä toimintaa tämä poikkeuslupien myöntäminen. Vähemmän valveutuneille kalastajille on tehty aivan mahdottomaksi seurata, että millä säännöillä mennään missäkin. Jopa saman vesistön toisessa kolkassa saattaa olla eri mitat kuin toisella. Tietenkään näissä paikoissa ei ole edes veteen piirrettyä viivaa kertomassa, että mikä se todellinen mitta on. Korttikoskilla voisi kuitenkin olettaa, että luvanmyyjä ojentaa kätöseen lapun missä kerrotaan kuinka toimitaan. Omituista kyllä, niin systeemi ei toimi sittenkään. Ehkä lukutaito on kadonnut jonnekin nykyajan ihmisiltä? Ai niin...eihän esimerkiksi Hartolan kalastusalue viitsinyt aluksi edes tiedottaa 60 cm:n alamitasta, sillä oltiinhan jo poikkeuslupahakemusta tekemässä.




Monday, May 19, 2014

Vuoden ensimmäinen turpa

Nopeasti tämä Suomen sää muuttuu. Viime viikolla kalastelin vielä pipo päässä ja tänään shortseissa. Helleaallon myötä oli aika siirtyä kevyeen kalastukseen ja lähteä tavoittelemaan turpia lähijoelta. Yllättäen joessa virtasi vielä melko runsaasti vettä. Kiitos viime viikkoisten sateiden.


Lämmintä oli auton mittarissa + 29 C kun kurvasin autolla joen rantaan. Toukokuun puolen välin kelejä. Huh! Auton vieressä parveili päikkäreitä, jotka kuitenkin katosivat kuin salaman iskusta kun kaivelin kameran esiin. Tai sitten tuulenpuuska heitti ötökät kauemmaksi.

Aivan rantavedessä uiskenteli valtava parvi jotain pikkukaloja. Pieniä tuikkirenkaita oli siellä täällä. Luonnollisesti heitin paikan heti ensimmäisenä, sillä isommilla turvilla on tapana välillä iskeä oikein raivokkaasti pikkukalaparviin. Lopulta kalaparven keskeltä tärppäsi pieni hauki perhoon.


Vaihdoin paikkaa toiseen melko varmaan 'alkukauden paikkaan'. Rantaviiva oli vielä varsin pehmeä tepastella vaelluskengillä. Onneksi kuitenkin nokkoset eivät olleet ehtineet nostaa päätään, joten kulkeminen shortseissa oli vielä helppoa.


Jostain syystä kuitenkin tämä varmakin paikka oli turpien osalta yllättävän hiljainen. Ehkä vesi on kuitenkin vielä liian ylhäällä? Väriltään se oli kuitenkin jo varsin siedettävän oloista. Yritin uittaa perhoa mahdollisimman hitaasti, sillä se on ollut aivan menestykseen aikaisemminkin kesän ensimmäisillä turpareissuilla.

Lopulta tavoitekalakin löytyi. Pieni sellainen mutta turpa kuitenkin. Aivan nilkkavedessä lilluteltuun perhoon otti. Mustaan. Ei yllätys sekään, sillä muuta en heittänyt. Se kun on ehdottomasti paras väri turvalle!






Wednesday, May 14, 2014

Kuninkaallista kuravettä

Vihdoin sain pukattua kelalle jo pitkään pöydällä lojuneen Ikonin nymfisiiman. Siiman jatkeeksi virittelin vielä lock leaderin sekä indikaattoriperukkeen. Rasiaan lisäsin vielä muutaman uuden nymfin ja suuntasin joelle testaamaan tätä uutta viritelmää.


Jo matkalla oli nähtävissä mitä oli tuleman. Edellisenä päivänä (ja yönä) vettä tuli taivaan täydeltä ja se näkyi puroissa ja ojissa. Pelloillakin näkyi olevan melkoisia järviä. Oli siis Tainionvirran vesikin mennyt melkoiseksi kuraksi. Kai se on viimeistään nyt sisäistettävä tieto, että kirkasta Tainionvirran vesi harvoin kesällä enää on. Ei silti tarvitsisi ihan näin paljon esim. Vantaanjokea muistuttaa. Hajukin kun on kaiken hyvän lisäksi mukana.

Ravinteitakaan ei tarvitsisi jokeen yhtään enempää lisätä. Levät tuntuvat voivan varsin paksusti ilman ylimääräistä boostia. Nyt on taas se aika taas käsillä, kun joesta nousee siiman päässä metrisiä 'levälieroja'.


Vanhamylly ja siitä alaspäin oli pahinta aluetta. Ylempänä vesi oli huomattavasti selkeämpää, sillä siellä ei ollut savisameus haittana. Vedessä oli kuitenkin mukana jotain ylimääräistä, sillä tummaa se oli. Ja voisin vaikka lyödä vetoa, että 'jotain ylimääräistä' oli jälleen kerran suolta peräisin. Vaikka niinhän se eräs 'sankari' on sanonut, että nykytilassa turvesoiden lähivedet ovat vaikka juotavassa kunnossa. Ihan tuosta vain...No, uskoo ken haluaa.


Yläosilla oli  menossa varsin mukavat päikkärihätsit. Hyönteisten perässä pintoivat kuitenkin vain pienet harjukset. Koskikorentojakin näkyi muutama.

Siima toimi oikein mainiosti. Aivan varmasti se tulee olemaan käytössä jatkossakin. Varsinkin kun se on kisasääntöjenkin puitteissa käyttökelpoinen viritys.



Friday, May 9, 2014

Järvihommat haltuun

Jostain aina silloin tällöin putkahtaa ihmeellisiä mielleyhtymiä, mitkä sitten johtavat asioista toisiin. Menin sitten katsomaan Youtube -videon Puolan Euroviisu-edustajasta. Tämä johdatti sitten perhopenkin ääreen sitomaan boobyja ja tämä puolestaan johdatteli järvelle kalaan.

Tässä tuo Puolan viisuvideo :



Edellisestä järvireissusta olikin jo luvattoman pitkä aika. Aikaisemmin kun vielä kiersin perhokisoja, niin treenasin aika paljon järvellä. Kilpailun lopetettuani myös käynnit järvellä vähenivät varsin radikaalisti. En oikeasti tiedä miksi, sillä olen aina pitänyt  järvikalastuksesta erittäin paljon.

Tähän se video johti...

Ja tähän puolestaan perhonsidonta...
Tänäänkin tuli tehtyä varsin pikainen lähtö. Yllättäen järvikamat olivat myös kasassa yllättävän nopeasti. Ajoankkuri oli tosin kadonnut mystisesti jonnekin, joten ilman sitä oli tultava toimeen. Onneksi tuuli oli varsin maltillista eikä vettäkään satanut vesille päästyäni. Loistokeli siis!

Ja uskomattoman hienosti alkoi tämä järvireissu! Ensimmäinen kala kopsautti DI-5 siimalla uitettuun boobyyn jo ensimmäisellä heitolla. Ensimmäinen pari tuntia oli varsinaista iloittelua, sillä syönti oli hyvää ja oikeat uittotekniikat löytyivät kuin vanhasta muistista. Ei ole siis järvitaidot kadonneet mihinkään.

Pönö

Kaloja löytyi jostain syystä eniten alueelta jossa kuoriutui pieniä kaksisiipisiä oikein urakalla. Pari kalaa kävin pinnassakin hakemassa hyönteisen. Pintasiimoja en tällä kertaa viritellyt lainkaan vaan menin tuolla aikaisemmin mainitsemallani DI-5:lla sekä nopealla intterisiimalla. Uittelin aikani myös erilaisia buzzereita. Oli kuitenkin varsin masentavaa vetää tyhjää pienillä imitaatioperhoilla ja takaisin ruoppaamisen siirtyessäni tartuttaa heti kala.

Tuplat
Tuplaakin tarjottiin pariin otteeseen. Ensimmäisessä tapauksessa toinen kala irtosi juuri ennen haavia eli singleen oli sillä kertaa tyytyminen. Toinen tuplatälli sitten onnistui ja molemmat kalat päätyivät haaviin. Jostain syystä onnistumisprosentti oli tänään aika huikea. Karkuutin nimittäin vain kaksi kalaa iltapäivän aikana.