Thursday, November 20, 2014

Countteri päälle

Perinteisesti lasken perhonsidonnallisesti talvikauden alkaneeksi, kun taimenkoskien rauhoitus päättyy eli 16.11. Niin tein tänäkin vuonna ja samalla 'napsaisin' tuon sivun oikeassa reunassa olevan perholaskurin päälle. Samantien sidoinkin jo muutaman perhon.

Lisäsin myös kohdan 'leechit', sillä onko ne sitten streamereitä, nymfejä vai mitä. Aikaisemmin olen sisällyttänyt leechit kohtaan streamerit. Leechi -osaston lisäys osittain myös siksi, että samalla tarkoitus on aloittaa iso leechien sidontaurakka. Teen omaan varastoon kunnon kasvojenkohotuksen ja saattaa siinä sivussa jokunen perho päätyä toisillekin.

Aikaisemmin syksyllä aloitettu toinen täyttöprojekti

Taimenkosket siis avautuivat. Jätin ne karkelot tänäkin vuonna väliin, sillä en vain jotenkaan innostu vuosittaisista teurastusjuhlista. Enkä jaksa ymmärtää miksi mustia kuteneita taimenia pitäisi innolla kolkata. Toki itsekin niitä joskus kalastan mutta syötäväksi ei päädy kuin kirjolohia. Taimenet menevät aina takaisin. Oli ne sitten mitan täyttäviä tai eivät...




Wednesday, October 15, 2014

Puron jättiläinen

Suuntasin jälleen kerran iltapäiväksi kameroineni eräälle purolle. En kuitenkaan samalle kuin edellisellä reissulle vaan eräälle, jossa en olekaan hetkeen käynyt kuvaamassa tai tarkkailemassa kaloja. Vesi oli täälläkin yllättävän kirkasta ja varsin matalalla, niin kuin olettaa sopii syksyn vähäisten sateiden jälkeen. Mutta sehän vain sopii näin kutukuvaajan näkökulmasta. Kunhan vain kaloja on paikalla.

Ja olihan niitä. Välittömästi saapuessa erään soraikon kulmalle kuulin hyvää enteileviä molahduksia. Siis sellaisia hyvin kookkaan kalan mulahduksia. En ollut uskoa silmiäni nähdessäni millaisia kaloja paikalla oli. Iso naarastaimen oli sellainen 60 cm:n upea varsin kirkaskylkinen ja ympärillä vielä useita reilu 40 cm:n kolleja. Siis jo tuollainen 40 cm:n kala olisi ollut tähän puroon jo aivan loistava löytö mutta että vieläkin tätä isompia!!

Big mama - upea 'kamerasaalis'

Tälläistä näin ison kalan löytämistä kameran eteen pidän jopa paljon arvokkaampana kokemuksena kuin sellaisen saamista siiman päähän. Niin harvinaista se on. Varsinkin näin pienessä purossa. Purossa, jonka yli hyppii melkein kohdasta kuin kohdasta. Isoja taimenia olen toki aikaisemminkin päässyt kuvaamaan mutta nämä ovat olleet merestä nousseita. Nämä upeat nyt kuvatut kalat ovat sen sijaan järvikaloja.

Nuo ison naaraan ympärillä pyörivät koiraat olivat jo aikaisemmin intoutuneet melkoiseen nahisteluun, sillä usealla kalalla näkyi nirhaumia siellä täällä. Parilla kalalla näkyi vaaleita kohtia päässä ja yhdellä selässä. Muutama puronieriäkin näkyi olevan paikalla mutta nämä eivät uskaltautuneet lähellekään taimenia. Ei ollut siis samanlainen meininki kuin edellisessä kuvauspaikassani.



Ikävä kyllä tällä kertaa hyvät kuvat olivat kortilla. Valoa ei riittänyt kuin nimeksi ja kalat aktivoituivat muutenkin vasta kunnolla päivän jo hieman hämärtäessä. Ei se kutukuvaajan homma mitään helppoa ole. Työn ja tuskan takana ovat ainakin itselleni riittävän hyvät kuvat.




Friday, October 10, 2014

Sora pöllyää

Kalastaminen pusikkoisilla puroilla kesähelteillä on varsin rankkaa puuhaa. Mutta niin on rankkaa puuhaa heilua pusikkoisilla puroilla kameran kanssa kyttäämässä lohikalojen lisääntymispuuhia. Kalat ovat kuitenkin varsin arkoja mutta hyviä kuvia saadakseen sitä joutuu ryömimään ja väijymään oikein urakalla. Siellä sitten röhnötät nokkospusikossa ja odotat niitä kiimaisia kaloja saapuviksi. Retkipatja olisi pitänyt tänäänkin ottaa mukaan ettei olisi tarvinnut mutaisella rantapenkalla maata.



Kuvia onneksi syntyi varsin runsaasti. Vesi oli tosi alhaalla mutta onneksi ei tuon sameampaa. Paikallinen maajussi tosin yrittää tähän muutosta, sillä oli näkynyt vetäneen uutta ojaa pitkin peltoja. Ja tietenkin uusi oja päätyy suoraan puroon ilman minkään valtakunnan saostusaltaita. Sinne päätyy kaikki savivelli suoraan puroon.




Aluillaan näyttäisi olevan kutupuuhat, sillä kalojen toiminta oli lähinnä tuollaista pientä nahistelua. Lisäksi isommat naaraat näyttivät olevan vielä jossain muualla. Ainoastaan yksi big mama oli paikalla - iso puronieriä. Taimenet olivat aavistuksen pienempää kaliberia...




Friday, October 3, 2014

Syksyn haukikausi käyntiin

Syksy ehti tällä kertaa lokakuulle asti ennen kuin ehdin haukien perään merelle. Keväällä tuli toki joku reissu renkaalla käytyä mutta syksyn osalta meni hieman myöhään. Ehkä kesäiset ja lämpimät kelit vaikuttivat tähän osaltaan. Vesikin ollut vielä aika lämmintä...

tarpeeton lintuansa

Melko monen mutkan kautta päädyin siis lopulta meren rannalle. Hidasta oli matkalle lähtö ja matkan tekokin. Kaikenlaista. Välineitä kasatessani kuulin jostain hyvin läheltä linnun ääntelyä. Ruovikosta ei paljastanut ensin lintua lainkaan. Vain ääni. Sieltä paljastui kuitenkin katiska missä tuo lintu oli. Joku urpo oli jättänyt katiskan nielun auki ja lintu on jäänyt sinne ansaan. Pari sen kohtalon toveria oli sinne myös päätynyt ja ne olivatkin jo heittäneet henkensä. Onneksi sentään tämä yksi pikkuinen oli vielä hengissä. Vapautin hätääntyneen luontokappaleen ja sijoitin katiskan uudelleen siten ettei sinne uusia siipiveikkoja menisi. 

Puikkarille valkoista

Oli muuten vesi taas jotenkin alhaalla meressä. Varsinkin ensimmäisessä paikassa olivat vesikasvit vallanneet koko mestan. Tuttu paikkahan se oli aikaisemmilta reissuilta mutta eipä tuota kasvustoa aikaisemmin noin paljon ole ollut. Heinäpusikoissa lymysi toki useitakin kaloja kunhan sai perhon uimaan niistä läpi.

Päivä alkoi aivan liian tyynenä ja aurinkokin möllötti pilvettömältä taivaalta. Vasta iltapäivän tullen keli kääntyi tuulisemmaksi ja silloin alkoi myös kala hakkaamaan paremmin perhoon. Tai siis aavistuksen kookkaammat kalat. Puikkari tykkäsi syödä myös tyynellä. Päivän isoimpaan kalaan sitten päätinkin kalastukseni tuon päivän osalta. 

Tähän oli hyvä lopettaa
Kalat tuntuivat pitävän aika nopeasta uitosta. Hienoja tällejä tuli kun pisti vavan kainaloon ja veti roly-polylla kaksinkäsin. 






Thursday, September 11, 2014

Loppukiri Kymöllä

Pitkään en taas pysynyt poissa Keski-Suomesta, sillä tällä kertaa päädyin täydentämään suoraa Kymönkoskelle. Aikaisemmin tänä kesänä olen jo siis heittänyt Kärnällä ja Kellalla ja nyt oli Kymö vuorossa. Joka ainoa kerta kun olen Kymöstä ohi ajellut, niin koski on ollut tyhjä. Ei ole siis ollut ilmeisesti kalamiesten suosiossa Kymö menneenä kesänä.


Tosin juuri nyt hetki ennen rauhoituksen alkamista vesi oli koskessa todella alhaalla. Ehkäpä siinä yksi syy kalamiesten puuttumiseen. Tälläkin kertaa olin koskella yksin eli sain kalastaa mielin määrin juuri niitä kohtia koskesta kuin itse halusin. En muuten muista, että olisin Kymöä koskaan kalastanut näin vähällä vedellä. Kokemus siis tämäkin.

Kymön istaripulikka

Kymö on perinteisesti ollut varsin hyvä pinturipaikkana. Siksipä aloitin kalastukseni pintaperhoilla. Heitin kosken yläosan parhaimman näköiset paikat nopeasti läpi ilman mitään tapahtumia. Niska, mikä on myös perinteisesti erinomainen, jäi oikeastaan kokonaan kalastamatta. Virtaus oli aivan olematon ja särkikaloja oli siellä aivan puurona.

Kalastus tuntui olevan koko kuuden tunnin luvan ajan melko vaikeaa. Töitä sai tehdä runsaasti, että ottihaluisia kaloja löytyi. Kaloja kuitenkin oli, sillä pari ihan kivan kokoista taimenta uiskenteli jopa jaloissa varsin passivisen oloisina. Onneksi kuitenkin niitä aktiivisiakin oli eli ei tarvitse kikuleita nytkään uitella padassa. Ikävä kyllä koko reittiä on leimannut tällekin kesälle rasvaevällisten kalojen melkein täysi puuttuminen. Kaikki kalat näyttävän olevan eväleikattuja istareita. Eikä näiden kalojen kuntokaan ole kovin kaksinen ollut.

harjoitussiika juuri ennen joukkuekisaa

Mutta nyt on rauhoitus alkanut ja taimenet saavat olla rauhassa. On aika keskittyä muihin lajeihin ja muihin paikkoihin. Vaikka siikaan, kirjoloheen ja haukeen. Tulevana viikonloppuna on tulossa joukkue-sm kisatkin. Siellä sitten niitä kirjolohia...toivottavasti. Tai siikoja. Kiitos!

Monday, September 1, 2014

Taas Keski-Suomen turneella

Taas tuli heitettyä muutaman päivän reissu keskiseen Suomeen. Tosin kalastamaan en ehtinyt kuin yhtenä päivänä mutta on sekin jotain. Lyhyellä varoitusajalla yritin hankkia lupia Viitasaaren suunnille. Tavoitteena oli joko Kärnä tai Kymö. Näistä Kymö olisi ollut ajatuksen tasolla vuorossa, sillä viimeksihän olin Kärnällä ja Kymöllä en ole hetkeen heittänyt. Nuo molemmat olivat kuitenkin tällä kertaa kokonaan myytyjä mutta Kellalle oli vielä tilaa.


Otin siis kuuden tunnin luvan Viitasaaren Kellankoskelle. Tuollakaan en ole hetkeen heittänyt. Jostain syystä Kella ei ole enää ollut suosikkini muutamaan vuoteen. Tai siis enemmän kuin muutamaan vuoteen. Yksi isoimmista syistä on aikanaan tehty kunnostus. Kunnostuksen jälkeen en ole nimittäin sieltä isompia kaloja tavoittanut. Ennen kunnostusta kyllä.

Kellan peruspulikka

Kalojahan kyllä Kellalla on. Ikävä kyllä tälläkin reissulla kaikki taimenet olivat eväleikattuja. Eivätkä erityisen hyväkuntoisia edes olleet. Semmoisia enemmän tai vähemmän repaleisia kavereita. Onneksi sentään Kellalta edelleen löytyy oikein nättejä harjuksia. Niitäkin tuli ihan kivasti varsinkin pinturilla.

Ja kohta muuten sataa

Kalastus oli kuin bonusta, sillä enemmän odotettu keikka oli sitten lauantaina. Konneveden puolella nimittäin kisailtiin samaisena viikonloppuna perhokalastuksen SM-finaalit. Itse en ole näissä kekkereissä vuosiin ollut, sillä kilpailemisesta olen pitänyt taukoa aina tähän vuoteen asti. Tosin sillä yhdellä ja ainoalla karsinnalla jonka kävin, ei finaaliin vielä mennä :). Olin siis paikalla finaalissa kuvaamassa kilpailijoiden touhuja. Oikein hauskaa se oli kamerankin takaa.

Räsänen Mikko ja kala kohta haavissa
On muuten erittäin komeita nuo Konneveden kosket. Siikakoskella olen aikaisemminkin kalastanut mutta noilla muilla en ole edes käynyt katsomassa. Varsinkin Konneveden Kellankoski on aivan upea paikka. Harmittavan kovat vain nuo lupahinnat, että näissä kohteissa tulisi enemmän kalastettua. Tai siis ainakin minun lompakkoni vinkkelistä katsottuna.

Finaalin kuvia sainkin jo eetteriin. Ne löytyvät TÄÄLTÄ. Videomateriaaliakin on aika paljon mutta niitä en ehdi tältä istumalta vielä mihinkään latailla. Ehkä ne sitten vähän myöhemmin.



Wednesday, August 27, 2014

'Hyvänymfi'

Viime päivien kuuma keskustelun aihe on Perhokalastajat.netissä 'Salalarva'. Kaikkien ihmeperhojen äiti sekä isä (terveisiä vaan Rysälle). Kaikkialla toimiva jokia tyhjentävä täydellinen perho. Erittäin viihdyttävä viestiketju siis kaikinpuolin ...

No, samaisessa ketjussa esiintyi itsellenikin mystinen 'Hyvänymfi'. Mystinen vaikka allekirjoittanut sen kehittäjäksi mainittiin. Polla ei säteillyt enkä millään keksinyt omista perhoistani näin ylivertaista perhoa. Onneksi kuitenkin asian esille tuonut kaveri kertoi mikä perho oli kyseessä. Taisi perho näin saada kuin vahingossa nimen ...

Tavallisesti en omia perhojani nimeä. En siis itse. Vakiokalustooni kuuluvista perhoista varmaan ainoa nimetty on Sipsipussi (streameri). Senkään nimeä en ole itse keksinyt (tai edes nimennyt sitä) mutta kaverit aikojen saatossa ovat sen nimenneet.

Tämä 'Hyvänymfi' on siis jo aikaisemmin 'seikkaillut' tämän blogin teksteissä/kuvissa. Kyseessä on UV-liimanymfi, jolla kalastin Muuramenjoen SM-alkukarsinnoissa. Tämän jälkeenkin olen sillä kaloja onkinut mm. Kärnällä, Hammonjoella sekä Tainionvirralla. Toimii siis useissa erilaisissa paikoissa.

Tässä siis himositojille tuon ihmenymfin kuva + resepti :


'Hyvänymfi'
  1. koukku : jigikoukku # 14-10 (kuvan perhossa Hends BL 154 #12)7
  2. kuula : koukkuun sopiva esim. 3 mm kulta
  3. pyrstö : cock de leon kukko
  4. runko : Body quills (BQ-20)
  5. niska : neonvärinen kynsilakka
  6. UV-liima, tällä kuorrutetaan lopuksi koko perho. Siis esim. iskupisteenä toimiva kynsilakka jää liiman alle.



Tuesday, August 26, 2014

Yksinkertainen on kaunista

Aloitin hetken mielijohteesta erään projektin, mikä olisi pitänyt aloittaa jo kauan sitten. Kalareissulla joessa seisoessani keskittyminen kalastamisesta joskus herpaantuu millisekunneiksi ja tällöin syntyy sitten mitä ihmeellisimpiä ideoita. Siellä joessa seisoessa rasiasta kaivellaan välillä uutta perhoa siiman päähän ja rasioista pitää joskus oikein hakemalla hakea sitä oikeaa perhoa. Oikeita perhoja siellä rasioissa on mutta siellä on myös niitä 'vääriä'.


Todellisuudessa ne parhaimmat perhot ovat hyvin yksinkertaisia ja perhoa enemmän tulisi tarmoa keskittää kalastamiseen kuin itse perhoon. Kalamiehen mieli on kuitenkin monimutkainen ja siksipä niitä perhojakin pitää sinne rasiaan vääntää liiankin paljon. Siis liian paljon erilaisia. Muutamalla erilaisella mallilla pärjäisi oikein mainiosti.

Kalojen siiman päähän saaminen nimittäin riippuu huomattavasti enemmän jostain muusta tekijästä kuin itse perhosta. Tai ehkä perholle voidaan myöntää n. 20-25 prosentin osuus kokonaisuudesta. Tärkeämpänä aspektina pidän kalastustekniikkaa ja paikanvalintaa. Lisäksi ratkaiseva tekijä perhon osalta on se koko. Silläkin on usein enemmän merkitystä kuin itse perhon muodolla.


Perho pitää saada kuitenkin uimaan oikealle kohdalle, oikealla tavalla, oikealla syvyydellä, oikealla nopeudella jne. Ei kuitenkaan välttämättä aina oikeassa rajavirrassa :) Tekijöitä on kuitenkin paljon mutta silti keskittäisin enemmän tarmoa kalastukseen kuin itse perhoon.


Paras perho on usein siis hyvinkin yksinkertainen. Ehkä yksi parhaimmista esimerkeistä tästä on Pheasant tail -nymfi (toinen voisi olla vaikka vihreä larva). PT on myös yksi omista ehdottomista suosikeistani. Ehkä juuri sen takia, että se on hyvin yksinkertainen ja nopea sidottava. Ja se toimii kaikkialla. Siis niissä oikeissa paikoissa ja oikein käytettynä.


Tämä projektini on siis täyttää yksi rasia vain ja ainoastaan PT-nymfillä. Parissa päivässä rasiaan ilmestyi jo satakunta uutta perhoa. Melkein otin rasian jo mukaan joelle mutta maltoin vielä mieleni. Ensin teen rasian täyteen ja vasta sitten otan se mukaan. Onneksi liivin taskuissa on jo ennestään olevissa nymfirasioissa näitä on. Tähän projektirasiaan mahtuu n. 300 nymfiä, joten hieman on vielä tekemistä.

Toinen puoli rasiasta tulee täyttymään tavallisiin uppokoukkuihin sidotuilla nymfeillä. Toiselle puolelle puolestaan päätyy ns. jigikoukkuihin sidottuja nymfejä. Suurin osa jigipuolen perhoista on sidottu Hendsin BL 154 koukkuun. Tässä koukkumallissa silmä avautuu eteenpäin kun aikaisemmissa jigikoukuissa silmä avautuu sivulle. Tämä malli onkin noussut omaksi suosikiksi.



Monday, August 18, 2014

Hammonjoki 16082014

Tuli muuten haettua pariin karsintaan taas syksylle. Arpa on jo ratkaissut paikatkin ja omalle 'kupongille' sattui tällä kertaa yksi osuma. Olin vetänyt rastin oikein kahden kilpailun kohdalle mutta vain toiseen näistä siis pääsin. Evolle olisi suunta ja Syväjärven kisaan. Tuleehan se yksi järvikisakin tälle vuodelle. Tai no, tulee toinenkin sillä olen lupautunut osallistumaan myös joukkuekilpailuun. Vuosien tauon jälkeen...


Lauantaina tuli myös tehtyä varsin pikainen lähtö hetken mielijohteesta kalalle. Kohteeksi valikoitui Hammonjoki pienen arpomisen jälkeen. Ja nopeahan tälläinen lähtö on, sillä eihän tuolla tarvita vavan ja kelan lisäksi kuin pari rasiallista perhoja ja rulla siimaa.

On muuten turkasen alhaalla Hammon vesi juuri nyt. Lahden ympäristössä täytyy olla erittäin janoisia ihmisiä, sillä Sairakkalan vedenottamon täytyy pumpata vettä oikein urakalla. Niin alhaalla vedenpinta on juuri nyt. Syksyisistä kutusoraikoista jopa jokunen kulma on nyt kuivalla maalla. Runsaita sateita odotellessa! Vesi on toki myös äärimmäisen kirkasta juuri nyt.


Kalojen bongaus onnistuu siis nyt erittäin hyvin. Liki kaikki kalat on silmin havaittavissa. Kalatkin näkevät kalastajan erittäin hyvin. Tästä osoituksena pakenevat kalaparvet. Edes hidas konttaaminen pusikossa ei näytä auttavan, sillä pienikin vavan heilautus näytti pelottavan kalat liikkeelle.

Kalastus on tällä hetkellä siis erittäin haastavaa. Kaloja näkyy paljon mutta haasteellista on edes päästä heittämään kaloille säikyttämättä niitä. Suurin osa kaloista on todella pieniä nieriöitä. Harjuksiakin toki näkyi oikein mukavasti. Eivät nekään erityisen isoja mutta kaloja kuitenkin.


Tällä kertaa parhaiten näyttivät toimivan oikein hengettömät nymfit. Ohuella siimalla käytettynä luonnollisesti. Pinturiinkin joku kala nousi mutta selkeästi paremmin ottivat pinnan alta. Nieriöiden lisäksi pienen pieneen nymfiin tarttui myös oikein pirteä ehjäeväinen kirjolohi. Hetken tätä piti uitella, sillä siimana oli 0.10 mm seitti. Onnistuin kuitenkin pitämään kalan irti pusikoista ja haaviin se sitten solahti.






Wednesday, August 13, 2014

Takaisin taimenten pariin...

Kuukausihan siinä vierähti ilman kunnon koskireissuja, joilla olisi taimenia kalasteltu. Tässä välillä on tullut kiusattua vain turpia ja 'jalommat' kalat ovat saaneet olla rauhassa aivan liian lämpöisten vesien takia. Muutaman päivän (ja varsinkin yön) on pidellyt jo hieman alhaisempia lämpötiloja ja sadellutkin välillä, joten toiveissa oli, että koskivedet olisivat hieman jäähtyneet. Kosken rannassa huitaisin mittarin jokeen ja lukema oli + 21 C. Todella lämmintä siis vieläkin.

Viilentävä sade...vihdoin

Päätin kuitenkin kalastaa hetken ajan kun kerran tuonne asti olin ajellut. Vesi oli laskenut myös reilu kuukauden takaisesta aika rutkasti. Kirkasta vesi ei ollut kyllä vieläkään. Joku kyllä tuonkin väristä vettä kehuu kirkkaaksi mutta en minä.

Pienet sadekuurot loivat hetkittäin pieniä aktiivisuuspiikkejä kaloille sekä vesiperhosille. Aivan selvästi hyönteisiä alkoi pörisemään enemmän aina muutaman sadepisaran jälkeen. Yhden kalan sain pinturinkin ottamaan mutta jostain kumman syystä perho jäi heti tärpin jälkeen kalan suuhun. Hetkeä myöhemmin (pienen paikan rauhoituksen jälkeen) sain aivan varmasti saman kalan ottamaan nymfiin. Kala päätyi myös haaviin mutta sen suussa ei kuitenkaan pinturia näkynyt. Koukku oli selvästi ehtinyt jo kalan suusta putoamaan. Väkäsetön koukku ei kauaa happane kalan leukaperissä.

Nymfikala

Nymfissä oli myös kiinni eräs kala, jota en ylös asti saanut. Onnistuin tarttumaan kalan mutta alempi perho tarttui kiinni johonkin käsittämättömän mystiseen kuitusiimamyttyyn. Tuntui hassulta, kun kala jumputti siiman päässä, mutta liikkeelle sitä ei saanut millään. Väkisin oli lopulta siimasta vedettävä. Kala onneksi irtosi hetkeä ennen kuin siima napsahti poikki. Tämän jälkeen vedin vielä yhden setin perhoja kiinni samaan sutturaan. Melkoinen miina on kivien väliin päässyt syntymään.

Ja lisää vettä...
Täydellinen luovutus iski siinä vaiheessa kun ylempänä joella olevalta sillalta bongasin kuolleen taimenen. Ehkä vesi on kuitenkin vielä liian lämmintä eli kaloja on ehkä vieläkin turha kiusata. Tosin tänään vapautetut kalat lähtivät kaikki erittäin pirteinä haavista. Kalojen väsyttelyaika oli toki erittäin lyhyt, sillä hetkeäkään ylimääräistä en niitä uitellut. Säätiedotus onneksi lupaa vieläkin enemmän sateita ja viileneviä kelejä. Eli siis melko hyvältä alkaisi näyttämään...

 
Entinen

Menopuolelle tarvitsee kirjata myös tuo yläpuolella kuvissa oleva ND suodin. Oli muuten pehmustetussa pakkauksessa ja vielä pehmeässä kameralaukussa mutta silti onnistui jotenkin ihmeellisesti menemään rikki.



Thursday, July 24, 2014

Ei kiusata koskitaimenia...

Näillä helteillä on aivan turha kiusata koskitaimenia, joten kalaan mieliäkseen kannattaa tuumailla muita vaihtoehtoja. Vedet ovat yksinkertaisesti aivan liian lämpimiä ja siksipä on turha kiusata taimenia vaikka ne saisikin ottamaan perhoon. Onneksi on muitakin vaihtoehtoja.


Turpa on sellainen kala, että se suorastaan tykkää helteistä ja hyvistä keleistä. Tai ainakin silloin se tuntuu olevan varsin aktiivinen ja muutenkin selviää taimenta paremmin lämpimissä vesissä. Etelä-Suomen savisameat joet suorastaan keräävät itseensä lämpöä ja silti turpa vain ottaa ja porskuttaa.

Pyörittelin vaihtoehtona Hammolle menemistä, sillä siellä lähteet pitävät joen veden sopivan raikkaana eikä lämpöongelmia ole. Turvan pintaperhokalastus kuitenkin houkutti ja suuntasin siis turpien perään. Rasiaan heitin lähtiessäni vielä parit uudet foamiviritykset ja kalojen houkuttelu saattoi alkaa.


Lämmintä todellakin piisasi, sillä auton mittari näytti lukemaa + 31C. Kylmälaukussa oli hieman juomaa mutta ne eivät riittäneet alkuunsakaan. Lähestyvä ukkonen ja pienoinen nestehukka saivat otsalohkon jomottamaan jo varsin lyhyen kalastuksen jälkeen.


Aloitin homman siis noilla uudehkoilla pintureilla. Pari oikein mallikkaan kokoista turpaa räpsäytti välittömästi perhoihin. En vain viitsinyt tartuttaa kaloja maltilla vaan vedin perhon molemman kalan suusta. Ei pitäisi hätäillä varsinkin kun turpa on ajoittain varsin arka kala. Nämäkään veijarit eivät suostuneet enää nousemaan uudestaan pinturiin eivätkä ottaneet mihinkään muuhunkaan. Säihkähtivät siis.


Lukumääräisesti kaloja ei tällä kertaa noussut hirveästi mutta keskikoko oli oikein hyvä. Itseasiassa tällä kertaa nousivat kesän isoimmat turvat. Taisivat jopa kaikki kalat olla aikaisempia suurempia. Pienet olivat täysin kateissa. Tai näkyi niitä pienempiäkin jälkimmäisessa paikassa missä kävin. En vain viitsinyt noille pinnassa kruisaileville sinteille edes heittää. Pari isompaankin bongasin sillalta mutta ne puolestaan säihkähtivät varjoani ja katosivat sen sileän tien. Hieman varomaton tämä kalabongari.

Friday, July 18, 2014

Hammonjoki 18072014

Piiiitkääästä aika Hammolla. Oli taas varsin helteistä heti aamusta. Ilmasto jokivarren pusikossa olikin lähes sademetsämäinen, hyvin kostea ja kuuma. Aavistuksen omainen usvakin nousi joen pinnalta, sillä lämpöero ilman ja veden välillä on kuitenkin varsin huomattava. Vesi on kylmää. Alueen lukuisat lähteet pitävät tästä huolen. Ja vesihän on taas todella alhaalla sekä kirkasta.

Aloittelin kalastusta leppoista ylemmältä osalta ja läheltä laavua. Vanhoissa perinteisisssä paikoissa oli rutkasti kalaa ja muutaman niistä koukuttelinkin lähinnä pintureilla. Jokunen harjuskin oli joukossa. Muuten puronieriät pitivät huolen siiman kiristelystä.

Vähissä on vesi

Ensi kaudella olisi taas tavoitteena hakea kilpailemaan Hammolle. Miksipä siis en käyttäisi tilaisuutta hyväkseni ja treenaisi kilpailun omaisesti? Koska Hammon poolijako on enemmän kuin tuttu, niin siirryin kalastamaan noita kisapooleja kuvitteellisesti kilpaillen. Suunnitelma oli kalastaa vaikeimmasta päästä olevia pooleja tai sellaisia mitkä ovat aikaisemmissa kilpailuissa tuottaneet vaikeuksia.

Aloitin siis ylimmältä poolilta eli ykkösestä. Tuo pätkähän on hyvin matala mutta kalaa (arkoja ja pieniä) on varsin runsaasti. Kalastin siis tunnin jokaista poolia aivan kuten kisoissakin tehdään. Ensimmäinen pätkä alkoi varsin vaisusti, sillä kalat tuntuivat säikkyvän jokaista pientäkin liikettä. Ja perhon tippuminen veteen säikytti ne loputkin. 'Kisajaksoni' oli lähestymässä loppuaan kun lopulta keksin, että kuinka niitä kaloja taas pitikään kalastaa. Haavi heilahteli viimeisen vartin aikana useampaan kertaa. Niin, tällä kertaa mukana oli haavikin mitä en yleensä Hammon reissuilla mukana pidä. 8 nieriää.

Jatkoin pienen tauon jälkeen suoraan poolista kaksi. Tämäkin on hyvin matala pätkä ja alueen pari syvempää monttuakin ovat vuosien saatossa madaltuneet rutkasti. Poolin yläpäässä möllötti hieman suunpielestään repaleinen hieman isompi nieriä. Kerran se kävi pinturia katsomassa mutta muuten ei välittänyt mistään mitään. Ei edes säikkynyt kalamiestä. Poolin kalat olivat lähinnä hyvin pieniä nieriöitä. 5 nieriää.

Hammon kisassahan kalastetaan perinteisesti pari jaksoa molemmilla alueilla, ylemmällä ja lammen alapuolisella. Siksipä siirryin kahden ensimmäisen 'jakson' jälkeen alapätkälle. Valitsin jälleen varsin matalan poolin eli kahdeksikon. Poolin yläosan parista syvemmästä montusta löytyi välittömästi pari nieriää nymfillä. Matalat koskipätkät jätin suosiolla kalastamatta ja valuin alemmaksi. Paljon näytti olevan pientä ahventa. Onneksi myös nieriötä löytyi yhden harjuksen lisäksi. 7 nieriää.

Että semmoinen treenisessio. Hieman jäi kaksijakoinen fiilis, sillä alku oli hyvin tahmeaa. Varsin tuo kakkospoolin kalamäärä oli suorastaan säälittävä. Kalat olivat todella pieniä ja kiinni pysymisen kanssa oli hieman vaikeuksia. Toisaalta tuo poolin 8 kalastus oli jo huomattavasti parempaa.

Vihreää massaa

Tarkoitus oli kalastaa myös neljäskin pätkä. Kohteena oli pooli 5 eli ns. peltopooli. Näin loppukaudesta joki kuitenkin näyttää aivan erilaiselta kuin alkukesästä. Peltopooli ei ollut yksinkertaisesti kalastettavassa kunnossa. Joki oli täpösen täynnä vihreää heinää ja lähes umpeen kasvanut. Vuosi vuodelta tilanne vain menee pahemmaksi ja pahemmaksi. Vettäkin kun on todella vähän, niin eihän se tilannetta auta. Tulevaisuus näyttää vähintäänkin synkältä...



Tuesday, July 15, 2014

Kiertopalkinnot

Note to myself. Ensi kerralla kun lähdet kalaan, niin tarkista, että millaisia perhorasioita löytyy perholiivien taskusta. Taimenkalalla olisi varsin mukava olla muitakin kuin kirjolohiperhoja taskussa. Keski-suomen reissun jälkeen kävin tekemässä lyhyen piston Nukarinkoskelle. Silloin sulloin taskuun kirjolohiperhoja ja niitä löytyi siis liivien taskusta edelleen. Streameriaskit ja vastaavat olivat saaneet siirtyä hetkeksi nurkkaan. Ja siellä ne olivat sitten tällä taimenreissulla.


Onneksi mukana oli kuitenkin yksi nymfiboksi sekä kasa pintureita. Jostain sekalaisen rasian kulmasta löytyi lisäksi muutama räjähtänyt streameri. Niillä mentiin nyt.

Ensimmäinen parempi kala muljahti haaviin peräti kahden kalastusminuutin kohdalla. Kala oli varsin pirteä ja jo pelkästään sen väsyttelyyn ehti kulumaan tovi. Tästä episodista jäi kuitenkin mieleen kalan suunvärkin kunto. Kuinka ihmeessä paikassa, jossa on vain perhokalastus sallittu ja väkäsettömät koukut suositeltuja, voi kalan leuat olla moisessa kunnossa. Jotain isompaa rautaa ja todella ronskeja otteita tuollaisiin kyllä tarvitaan. Vapautettavaa kalaa pitäisi kyllä ehdottamasti käsitellä hieman eri tavalla.

Yksi kiertopalkinnoista
Nämä eteläisen Suomen koskivedet ovat muutenkin täynnä useampaan kertaan ongittuja kaloja. Tai ainakin näin keskellä kesää jolloin koskiin tuskin nousee suuremmissa määrin uusia kaloja. Niitä samoja kaloja sitten ronkitaan tasaisella kalastuspaineella. Kiertopalkintoja nämä asentokalat.

Oikein vapautettana kaloille ei ole kuitenkaan juurikaan harmia tästä prosessista. Tässä muutama päivä sitten tuli juurikin vertailtua kuvattuja kaloja tältä ja edelliseltä kesältä. Eräskin taimen oli viime vuonna n. 45 cm:n mittainen ja tämän vuoden kuvassa oli sille kertynyt muutama sentti mittaa lisää. Ei ihan valtaisa kasvutahti mutta kala oli sentään säilynyt hengissä ainakin yhden lisävuoden. Jo siitä voi olla tyytyväinen. Vielä kun se ehtisi kutemaan ainakin kerran.


Oravan eväät
Oli muuten hauska kaveri tuo orava. Tuo otus pyyhälsi siltaa pitkin yli sillan ja selvästi tarkkaili epäluuloisena koskessa seisonutta kalamiestä. Puun alla oli kuitenkin sieni minkä kurre nappasi mukaansa. Sitten se paineli puuhun ja jäi edelleen tapittamaan kalamiestä. Miksi tehdä jotain muuta kuin voi syödä?



Friday, July 4, 2014

Tour de Keskari 2014

Tässä on nyt pari toipumispäivää takana muutaman päivän Keski-Suomen reissusta. Neljä päivää noin tarkemmin keskisessä Suomessa tuli heiluttua. Siis neljä kalastuspäivää putkeen. Ensimmäisenä tuli tehtyä paluu kisakentille Muuramessa...

Kisakalenteriini päätyi siis lopulta vain tämä Muuramenjoen alkukarsinta. Toinenkin oli ohjelmassa mutta jouduin sen peruuttamaan muiden menojen takia. Mutta eipä se mitään. Muutaman välivuoden jälkeen oli ihan mukava kalastaa yhdessäkin perhokisassa.

Valmistautuminen kisaan oli täysi nolla, sillä vielä aamulla ennen jakson alkua kaikki välineet olivat kaikkea muuta kuin kisakunnossa. Hieman niitä pitikin viritellä, että kalusto oli sääntöjen määräämässä kunnossa. Mutta koska paineettomasti muutenkin kisassa olin mukana, niin tästäkään en jaksanut stressiä ottaa.

Jyrki juoksuttaa kalaa mitattavaksi

Taistelupariksi arpa heitti Hiltusen Jyrkin. Koska Jyrki jos kuka tuntee Muuramen kuin omat taskunsa, niin odotettavissa oli paljon tapahtumia. Ja minulle synkkiä hetkiä katsoa kuinka Jyrki tyhjentäisi pajatson edeltäni. Kisa alkoi siis kolmospoolista ja sen Jyrki todellakin tyhjensi. Jakson ensimmäiset minuutit olivat hurjaa katsottavaa. Mittakaukalossa kävi kalaa yhdellä syötöllä.

Oma jaksoni Jyrkin jälkeen oli siis varsin vaikea. Jo ensimmäisistä kalatapahtumista huomasi, että varovaisiksi pirulaiset heittäytyivät. Onneksi poolista löytyi vielä muutama kala mutta useampi olisi pitänyt ehdottomasti saada myös ylös asti. Kolmella kalalla ei paljon juhlittu.

Kakkosjaksolla hyökkäilin siis edelleen Jyrkin jäljillä. Vitospooli oli aavistuksen pidempi ja siten siihen jäi myös enemmän kalastamattomia kohtia sekä koukuttamattomia kaloja. Pari päivää aikaisemmin sidottu UV-liimanymfi osoitti toimivuutensa ja nouti haaviini 6 kalaa (5 taimenta ja yhden kirjon). Hieman parempi jakso siis.

Muuramella toiminut

Ruokailutauon jälkeen osat vaihtuivat. Nyt pääsin ensimmäisenä pommittamaan poolia 7. Aamun jaksoilla tämä oli ollut erittäin vaikea pooli eikä kalaa ollut juurikaan noussut. Eikä kyllä meinannut nousta nytkään. Jakson puolivälin kieppeillä siiman päässä kävi mitallinen särki mutta se ei ikävä kyllä pysynyt. Hiljaista piteli ja kalat olivat yllättävän kateissa. Pooli oli päällisin puolin oikein hieno mutta kalaa ei näyttänyt olevan. Useiden perhojen vaihtojen jälkeen tavoitin vihdoin erittäin pirteän kirjolohen ja jouduin jopa hieman juoksemaan sen perässä. Seuraava kilpertti oli sitten huomattavasti rauhallisempi ja päätyi nopeasti haaviin. Pari kalaa siis tältä jaksolta. Jyrkille samasta poolista yksi taimen.

Viimeisenä sitten särkipoolille eli ykköselle. Aloitinkin jakson särkien tavoittelemisellä. Eipä siitä mitään tullut, sillä siiman päässä kävi ahven sekä hyvin pieni särki. Poolissa oli kuin olikin muutama kirjolohi ja niistä pari sainkin siiman päähän. Molemmat katkoivat kuitenkin piuhat eli korttiin jakson jäljiltä puhdas nolla. Pah! Jyrkille sentään yksi kirjolohi ja muutama alamittainen särki.

Nimi listalla löytyi siis lopulta aika kaukaa kärjestä. Kaloja tuli kuitenkin 11 eli sen puolesta ihan mukavasti. En ole kuitenkaan lainkaan pettynyt, sillä oikein hauskaa oli kilpaileminen pitkästä aikaa. Syksylle hainkin jo pariin kisaan, sillä onhan sitä järvikalastustakin kokeiltava :)

Kisan jälkeen suuntasin hieman enemmän pohjoiseen eli mökille elpymään. Pitkään en jaksanut paikallani olla, sillä kalalle oli päästävä kun siellä kerran oltiin. Sunnuntain tein vain pienen piston eräälle joelle kauppareissullani.

Maanantaiksi soittelin sitten luvan Kärnälle. Helppoa oli luvansaanti, sillä paikalla ei ollut ketään muita. Lienee kallis hinta sekä taimenen nykyinen korkea alamitta tehneet sen, että kalastajia on nykyään aika vähän.

Kosken rantaan saavuttuani alkoi yllättäen vesisade. Ja sitä kesti ja kesti. Koko sen kuusi tuntia jonka joella heiluin. Onneksi kalat olivat kuitenkin luvan alkuhetkillä vielä pinta-aktiivisia, sillä ehdin onkimaan kasan taimenia pintaperhoilla. Kaloja kävi myös pinnassa mutta osa nousi hakemaan myös sokkona heitettyjä pintureita.

Yksin Kärnän pinturikaloista

Sateen yltyessä pinta-aktiivisuus katosi ja oli aika ryhtyä ronkkimaan kaloja hieman syvemmältä. Nymfivirityksillä kaloja sitten nousikin tämän tästä. Kaikki kalat olivat eväleikattuja istareita. Osa jopa varsin tuoreen näköisiä. Ikävä kyllä.

Neljäs kalapäivä tuli sitten kuitattua Tainionvirralla, jossa kalastelin pari tuntia ihan noin vaan ohikulkumatkalla. Vettä ei yllättäen satanut :)



Tuesday, June 17, 2014

Lyhyt tämä Suomen kesä

Todellakin nopeasti vaihtuvaa sorttia nämä Suomen säät. Välillä rymytään helteisessä pusikossa ja seuraavaksi palellaan kesäkuussa juuri ennen juhannusta pahemmin kuin keväällä sumariaikaan. Luntakin näyttäisi satavan kesäkuussa enemmän kuin huhtikuun alkupäivien sumarireissuilla. Mutta mistäpä suomalainen ei puhuisi mielummin kuin säästä...


Eväleikattu pötkylä - palautettu


Sääennusteita en tutkinut  tälläkään kertaa etukäteen kun kalalle oli päästävä. Melkeinpä taukoa olen joutunut viime aikoina viettämään kalastuksesta, sillä Jukolan viesti ja muut suunnistustapahtumat ovat pitäneet kiireisenä. Jotain lyhyitä pistoja olen toki kalavesille tehnyt mutta niitä ei lasketa. Tai siis ei lasketa täällä blogin puolella.



Hieman hankalaksi meni tämä kalareissu, sillä lähtöä tehdessäni en löytänyt kahluukenkiä mistään. Siitä aiheutuneesta 'stressistä' johtuen unohdin sitten pakata säkkiin mukaan pintasiimalla varustetun kelan. Mukana oli siis vain nymfisiimat eli pinturin ja streamerin heitto sai jotakuin jäädä tällä reissulta väliin. Hetken kyllä yritin uittaa Ikonin nymfisiimalla muutakin kuin pelkkiä nymfejä. Yllättäen se ei ollut aivan täysin mahdotonta mutta erityisen nautinnollista se ei ollut. Nymfihommissa siima puolestaan toimii aivan erinomaisesti.

Uutta testattua kalustoa
Nymfipeleillä siis mentiin vaikkakin pinturia olisi tehnyt mieli heittää. Päikkäreitä kuoriutui useampaa lajia lumisateestakin huolimatta. Jokunen pienempi kala niitä kävi noutamassakin pinnasta. Ehkä yksi isompikin.

Oli taas vesi Ekolla väriltään hyvin ruskeaa. Suolta näyttäisi tulevan edelleen jotain ylimääräistä. Perhot raapivat pohjastakin jatkuvasti ruskeita limamatoja. Tainionvirran vettä pitäisi pullottaa ja lähettää sitä juotavaksi poliitikolle, joka kehui turvesoiden lähivesiä juotavan hyviksi. Mukamas nykytekniikalla ympäristöhaittoja ei juurikaan ole. Hah!



Monday, June 9, 2014

Turpakekkereillä

Tänään kävin nopealla iltapäiväreissulla paikallisella turpajoella. Vesi oli väriltään melkoista kuraa, sillä viime aikoina on ollut melko rapsakoita sadekuuroja. Onneksi vesi oli kuitenkin sopivan alhaalla tuloksellista perhokalastusta ajatellen.


Kosken rantaan astellessani näin aivan rantaviivassa molauttavan kalan. Sekunnissa olin saanut perhot veteen ja odotin ensimmäistä ärhäkkää turvan ottia. Kala nasauttikin välittömästi perhoon ja ponkaisi ilmaan. Koskihauki! Kala kuitenkin irtosi aikansa temuttuaan. Vaihdoin hieman paikkaa ja kävin koukuttamassa toisaalla pari turpaa.

Palasin takaisin samaiselle kivelle ja tartutin myös siitä pari turpaa. Seuraavaksi tuo sama luupää paukatti perhoon uudestaan ja katkoi siimat. Sitaisin uuden perhon siiman jatkeeksi ja jatkoin kalastusta. Eikä aikaakaan kun tuo sama hauki otti jälleen kerran. Nyt kala tuli myös ylös asti. Vaikka hetkeä aikaisemmin perho  oli jäänyt hauen kitaan, niin nyt sitä ei enää kalan leukaperissä ollut. Väkäsetön koukku voi siis pudota hyvinkin nopsaan irti kalan leuoista.


Turpiakin siis nousi. Muutama kala posautti myös pinnassa mutta pintaperhoista ne eivät vielä innostuneet. Pintaperhoakin siis heitin mutta pensaiden alta niihin räppäsi kiinni vain särkiä. Ehkä vesi on kuitenkin vielä aavistuksen verran sameaa. Mutta pitkään ei varmasti mene, kun pinturisesonki on parhaimmillaan.



Thursday, June 5, 2014

Hikinen purokalastaja

Jostain syystä päädyn varsin usein helteillä kalalle jonnekin pienille puroille. Ehkä viilentävät varjot vetävät puoleensa. Ikävä kyllä usein kuitenkin joutuu hikoilemaan varsin runsaasti ennen kuin sinne puron varteen edes pääsee. Tänäänkin taisi vierähtää tunti ennen kuin pusikoiden keskellä virtaava pikkupuro oli saavutettu.

Ei paljon jalat maata tavoita tässä risukossa
Matka purolle piti sisällään kaikkien risukoiden isän ja äidin. Molemmat siis samalla kertaa. On se vaan hienoa tämä nykypäivän metsänhoito. Aivan täysin en ymmärrä mitä saavutetaan metsien kyntämisellä hermottomille ojille. Siihen sitten pukkaa miehen mittaisen heinikon ja pusikon. Lisäksi samaan kasaan vesotaan kaikki ylimääräinen puu järjettömäksi risukoksi. Huonokuntoisemmalla saattaisi olla asteen verran tukalampaa näissä olosuhteissa. Onneksi olen kuitenkin tottunut rymyämään metsässä.

kaislakorento
Lopulta siis tavoitin iloisesti solisevan puron. Vesi oli melko alhaalla mutta ei kovinkaan kirkasta. Tosin tämän puron vesi ei ole koskaan mitään kristallin kirkasta vaikka sivupurot ruokkivatkin pääuomaa kirkkaalla lähdevedellä. Tiedoksi muuten, että allekirjoittaneella on lupa kalastaa tällä purolla eli mistään salakalastamisesta ei ole kyse. Joskus jotain tälläistä palautetta on tullut puroilla keikkumisesta.

vähän on vettä
Yksi syy miksi pidän helteellä purokalastamisessa on myös maahyönteisten runsas määrä. Erilaisia pörriäisiä lensi nytkin ristiin rastiin sekä siellä ja täällä. Oli kaislakorentoja, päiväkorentoja, vesiperhosia sekä kaiken maailman muita ötököitä. Kalat myös näitä kaikkia nauttivat suurella antaumuksella jos vain kiinni saavat.

Joskus aikaisemmassa purobloggauksessa kaipasin erittäin ohuita perukesiimoja. Niitä lopulta löysinkin ja ne olivat jopa mukana. Matalien purojen kalastamiseen yksinkertaisesti tarvitaan pieniä perhoja ja ohuita siimoja. Kalat eivät ole valtavan isoja eli turha uittaa esimerkiksi jättitinseleitä. Hyvin pienet pinturit sekä nymfit sen sijaan kuuluvat puromiehen rasiaan.
ohutta siimaa

PT:n pettämä
Aikaisemmin puro on ollut lähinnä puronieriöiden hallintoaluetta. Jostain syystä purkkarit olivat nyt melko hyvin piilossa. Tai siis sellaista määrää kuin aikaisemmin ei juuri tänään ollut. Siis eivät ainakaan perhoon hakanneet. Eikä niitä pintakäyntejäkään niin hirveän runsaasti ollut. Heitin kuitenkin pinturia sokkona ja joku kala siihen nousikin. Allrounderina kuitenkin oranssikuulainen PT-nymfi on aina hyvä valinta (siis tälläiseen sameahkoon veteen). Kuvankin kala sen kelpuutti. PT tarkoittaa siis Pheasant tailia...