Tuesday, October 15, 2013

Isot kalat


Koska elämässä pitää olla haastetta, niin tällä kertaa tuttujen ja turvallisten kuvauspaikkojen jälkeen lähdin haeskelemaan hieman järeämmän kaliiberin poseeraajia kameran eteen. Kuvauspäivästä tulikin haasteellinen vaikka kaloja löytyi kivasti, niin kelvollisten kuvien ottamien ei meinannut onnistua sitten millään. Omat haasteensa aiheuttivat isompi joki ja vuolaampi virta, pimeä päivä ja varsinkin kotiin jätetty  juuri tänään käyttämälleni obiskalle tarkoitettu polarisaatiosuodin.

Joki täynnä keltaisia lehtiä


Suodinta olisi todellakin tarvittu, sillä heijastukset olivat varsin runsaita. Kalat olivat jatkuvasti liikkeessä eivätkä ne tietenkään tahtoneet millään asettua niille parhaille poseerauspaikoille. Virtaava vesi teki myös osaltaan tarkentamisen hankalaksi. Liikkuvat kalat eivät tätä myöskään millään tavoin helpota.

Kunnon mörökolli ja sen kaveri

Ei se pieni tämäkään. Paitsi taaempi.

Kaloja oli kuitenkin hauska seurata myös ilman onnistuneita kuvia. Kuoppaakin siellä kaivettiin ajoittain oikein reippaasti sekä kollit kinastelivat keskenään. Ja olipa siellä tänäänkin melkoinen joukkio pienempiä taimenia hännystelemässä.

Niin, ja nämä kalathan ovat merestä nousseita yksilöitä. Isoimmat n. 70 cm:n luokkaa. Oikein komeita kaloja!



Friday, October 11, 2013

Astetta lähempänä

Taimenten kutukarkelot menevät yleensä muutamassa päivässä ohi, joten ei ole varaa menettää hyviä kuvaussessioita. Siksipä piti tänäänkin aamusta käydä tekemässä nopea pisto samalle purolle kuin missä eilen kävin. Ikävä kyllä aikaa oli hyvin rajoitetusti, joten koko päivää ei metsässä pystynyt käyttämään. Ja eväätkin olisivat silloin tarpeen. Ulkoilmassahan tunnetusti tulee nälkä.


Vesi oli yllättäen noussut eilisestä ja myös samentunut. Kalat tästä selkeästi tykkäsivät, sillä kutupareja löytyi nyt useammaltakin soraikolta. Ja mikä parasta, myös uusia kaloja oli paikalle ilmaantunut. Ja isompia. Oli myös niitä eilen kaipaamiani isoja kolleja ajamaan nieriät kauemmaksi.


Tosin eilisen isoista nieriöistä ei ollut nyt mitään havaintoa. Pari pienempää paikalla tosin pyöri mutta niillä ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä iholle. Isot koiraat pitivät tästä huolen. Menoa oli nyt erittäin ripeää ja vesi lensi oikein huolella isompien jahdatessa pienempiä.

Tarkkailijan tarkkailija

Kuopan kaivuukin oli nyt alkanut ja sorapohja pölisi. Lähipäivinä siis varmasti tapahtuu vieläkin enemmän. Kamera on siis pidettävä latingissa ja yritettävä kuvata ahkerasti  aivan lähipäivinä. Tosin pienen tauon joudun välissä pitämään mutta eiköhän vielä ensi viikollakin kuvattavaa riitä. Täytyypä käydä myös muutamassa muussakin kohteessa.
 


Thursday, October 10, 2013

Kuturähinät käynnistymässä


Nyt on syksy edistynyt jo niin pitkälle, että ainakin puroilla ovat taimenten (ja muiden lohikalojen) kuturähinät käynnistyneet. Eräällä soraikoilla parveili tänään n. 15 eri kalaa. Oli pieniä ja vähän isompia.



Vesi oli kyseisessä purossa todella matalalla. Sateista ei olisi juuri nyt haittaa. Paitsi ehkä valokuvaamiselle, sillä vesisateethan luonnollisesti samentavat kirkkaidenkin purojen vedet. Ehkäpä veden vähyydestä johtuen parilla tutulla kutupaikalla ei ollut ketään 'kotona'. Onneksi löytyi kuitenkin paikka missä kaloja oli. Paikka oli ehkä hieman yllättävä, sillä hyvin pieni sivuvirta kokosi suurimman osan kaloista. Tuolla kohdalla oli varsin rivakka virta, mutta vai yksi pienehkö monttupaikka, missä kalat sitten kisailivat.

Kollien kisailua toiminta hyvin pitkälti vielä olikin. Edes kuopan kaivuu ei ollut käynnissä puhumattakaan vielä kunnon suvunjatkamistouhuista. Muutama noista uroskaloista oli hyvin pieniä. Ehkäpä n. 15 cm:n mittaisia. Taisivat olla oppia hakemassa.



Seurannan alussa  parven isoin kala oli upea kutuasuinen varsin hyvänkokoinen puronieriä. Nieriää  selvästi pienemmät taimenet kiusasivat isompaa kaveria oikein kunnolla. Pienikokoiset taimenet saivat tosin välillä niin hyvää kyytiä, että pari kalaa päätyi jopa hetkeksi kuivan maan puolelle. Onneksi pääsivät omin avuin takaisin veteen.

Jossain vaiheessa paikalle pelmahti toinenkin saman kokoluokan puronieriä. Nieriät eivät jostain syystä innostuneet kisailemaan keskenään lainkaan vaan edelleen pienemmät taimenet hoitivat härnäämispuolen.




Pitkään piti kököttää rantapusikossa ja odotella ensimmäistä naaraspuolista kalaa saapuvaksi paikalle. Yksi niitä lopulta ilmestyi vettä roiskien. Puro oli sen verran matala, että tuo selkeästi muita isompi naaras joutui puoliksi kuivalla vettä pärskien nousta virtaa, että se tavoitti kutumontun. Toinen noista puronieriöistä parkkeerasi välittömästi naaraan kylkeen. Mitähän tuosta lopulta seuraa? Samaisessa purossa ovat nieriät ja taimenet telmineet ennenkin keskenään. Saattaa joku 'hybridi' tämän tuloksena syntyä. Isoja koiraita ei vielä näkynyt. Pian kuitenkin toivon mukaan  nekin asiasta kiinnostuvat ja ajavat nieriät loitommalle.



Tuesday, October 8, 2013

Sumuisen päivän hauet


Kartat ja säätiedotus. Säätiedotus ja kartat. Näitä kun vääntelee ja kääntelee sekä välissä sitoo parit uudet haukiperhot, niin huomaa ajelevansa sakeassa sumussa kohti rannikkoa ja merta. Haukikalaan mihinkäs muualle! Toni vielä kaveriksi nakkaamaan perhoa koko päivän rupeamalle.

sumussa
Meri oli jopa liiankin tyyni. Ohut sumuverho vielä leijaili aavemaisesti ruohikon ympärillä. Oli jo ehtinyt ajomatkasta hieman hälvetä. Koko päivän tulisi kuitenkin olemaan varsin usvainen ja lopulta sateinenkin. Ihan oivallinen kalakeli kuitenkin.

Eläkkeellä oleva kaksikko
Tällä kertaa tuli suunnattua uusille vesille. Normaalisti olen heittänyt hyväksi havaittuja paikkoja, joista on aina mahdollisuus myös isompiin kaloihin. Nyt oli hieman arvoitus mitä löytyisi vaikkakin kartalta ja ilmakuvista paikka näyttikin ihan hyvältä. Yllättävän matalaa vettä alueella kuitenkin oli. Tosin kaloja löytyi ihan kivasti vaikka aluksi koko oli hieman pientä.

Kuvan otti Toni Limnell
Tosin perhovalinnalla pystyi hieman ehkä ohjaamaan isompien kalojen ottia. Eräs vanha tuttu toimiva 'ison kalan perho' antoi myös tänään selvästi muita perhoja vauraampia kaloja. Oliko sitten sattumaa vai mitä, mutta näin siinä vain kävi. Päivän paras kala oli tällä kertaa 6.9 kg hauki. Tuo oikein nätti ja pulska kala otti aivan rantamatalasta kivien välistä. Matalassa ne isotkin kalat selkeästi jo ovat . Vettä oli tuolla paikalla alle metri, sillä pohja näkyi oikein hyvin.
 

Friday, October 4, 2013

Hauen perässä mennään


 Tälle syksylle onkin jo takana useampi retki kelluskelua takana. Syksy on alkanut äärimmäisen hyvin, sillä kalaa on noussut varsin vakuuttavaa tahtia. Mukana on jo ollut muutama varsin mukavakin köllykkä vaikka sää onkin ollut ajoittain melkeinpä kesäinen. Yllättävän matalaan ovat kalat jo työntyneet eli vedenlämpökin lienee kaloille suotuisa. Jaloissa kylmä vesi ei vielä ole tuntunut niin kylmältä kuin mitä se joskus on syksyisillä kalaretkillä ollut. Lämpöjä en ole siis mitannut. Paitsi noilla 'jalkamittareilla' :).


 Vaikka kalastus on sujunut, niin pieniä mutkiakin on ollut matkassa. Pari reissua sitten huomasin kesken kalastuksen kellurenkaan toisen ponttoonin olevan yllättävän pehmeä. Tarkempi tarkastelu paljasti vuodon saumassa. Onneksi oli kuitenkin sen verran mitätön, että ei tarvinnut kalareissua keskeyttää kunhan  tunnin välein pumppasi renkaaseen lisää ilmaa. Liimalla vuoto talttui lopullisesti.

 

 Eilisellä reissulla ehdin jo rantaan ja kaivelin renkaan autosta. Aloitin pumppaamisen ja sain toinen puolen jo täyteen. Toisen puolisko oli puolillaan kun jalkapumppu poksahti ja siis hajosi. Korjausyrityksistä huolimatta ei ilma enää liikkunut renkaan suuntaan. Jotain muoviosiahan siinä meni kappaleiksi. Ei auttanut kuin lähteä ajelemaan lähikylälle etsimään uutta. Ei vain meinannut löytyä mistään kauppaa, mikä olisi pumppuja myynyt. Lopulta tarvittava esine löytyi ja pääsin kalalle. Kaksi tuntia suunniteltua myöhemmin. Ja paikkakin vaihtui, sillä en viitsinyt enää ajella alkuperäisen suunnitelman mukaiselle paikalle. Olisi nimittäin mennyt vielä puoli tuntia lisää.

 Mutta jotain hyvääkin suunnitelmien pettämisessä. Ehdin kalastaa tässä 'varapaikassa' vain n. 15 minuuttia (ja vetää pari sinttiä) kun ruohikon reunasta tärähti. Pikaisen väsytyksen jälkeen pujotin punnituspussiin 8.9 kg:n hauen. Väsytys oli todellakin pikainen, sillä kala oli niin rauhallinen, että suorastaan ui itse ylös renkaaseen asti.

Ei ole helppoa kuvata tämmöistä yksin renkaassa. 8.9 kg

 Päivän aikana oli muutenkin ihan nättejä kaloja liikkeellä. Päivän toiseksi isoin oli vain 4.4 kg mutta hieman tätäkin isompi oli kiinni. Se kuitenkin karkasi varsin harvinaisesta syystä, sillä käyttämäni paksulankainen merikoukku otti ja katkesi kesken väsytyksen. Oli kyllä ilmeisesti ottanut jotain kolhua jo aikaisemmin, sillä vastaavaa koukkua en ole saanut poikki muuta kuin kiveen heittämällä.

 Vesi oli laskenut aika reilusti. Ja kirkastunut entisestään. Ilmeisesti tuo kirkas vesi on tehnyt sen, että tänä syksynä valkoiset perhot ovat toimineet erinomaisesti. Kuituperhoilla olen eniten heittänyt ja niillä myös kaloja on noussut. Koukkuun sidottuja kaikki.  


Tuesday, October 1, 2013

ADHDHAUKI

Taas on kaikki oleellinen puristettu minuuttiin :