Friday, July 19, 2013

Tuntemattomilla turpavesillä

Vaikka pari viimeistä päivää on ollut varsin epävakaisia noin niin kuin sään puolesta, niin silti on pari päivää heilahtanut turpien perässä tuossa lähijoella. Helpompaahan tuo kalastus olisi jos olisi kunnon hellepäiviä mutta tähän on ollut  nyt tyytyminen. Tänään suuntasin hieman edemmäksi tutuilta paikoilta ja lähdin tutkimaan uusia vesiä.

Nättiä koskea

Kalaisa suvanto

Komeaa koskeahan sieltä tavoitellusta kohteesta löytyi. Rannat olivat vain hieman turhan pusikkoisia rymytä pelkät kumpparit jalassa (oli myös housut huom! ). Huomattavasti helpompi olisi ollut liikkua pitkin jokiuomaa kahluuhousut jalassa. Lisäksi rantapusikossa oli äärimmäinen pahoja kivenkoloja ja tämän tästä kumisaapas menetti pitonsa märillä kivillä. Niin, vettä satoi välillä varsin rankastikin joten kosteaa oli. Hieman olisi ns. kalamiehen polkuja kaivannut mutta niitä ei näillä vesillä juurikaan näy. Enemmän jos olisi lohikalaa, niin sitten olisi enemmän polkujakin mutta huomattavasti vähemmän omaa rauhaa. Hyvä kuitenkin näin.

Yksi suvannon asukeista

Oli muuten selkeästi vesi noussut eilisestä. Ja varmasti vesi on myös viilentynyt aivan huippulukemista. Kalat eivät olleetkaan nyt aivan koskivedessä eikä edes aivan sen välittömässä läheisyydessä. Hellepäivinä selkeästi kalat hakeutuvat lähemmäksi kiivaammin virtaavaa vettä. Nyt kalat tulivat lähinnä hieman syvemmästä suvantovedestä.

Päivän aikana kävin katsastamassa useammankin paikan. Osassa kalastin ja osassa en. Jätin kalastamatta erään varsin makoisan kosken niskan, sillä rannalla kökötti mökki. Toiselta puolelta jokea ehkä paikan olisi kehdannut kalastaa mutta enpä jaksanut tällä kertaa kiertää toiselle puolelle jokea. Joskus toiste täytyy paikalla käydä, sillä se suorastaan haisi kalalle.

rauhallisempaa virtaa

Siinä on sillalla varsin reteä kaide 

Kalaporras varsin pieni ränni
Olisi kyllä joskus hieno nähdä joku merestä nouseva kalakin. Nehän pääsisivät nousemaan vaikka tälle korkeudelle. Kävin myös katsomassa erästä kalaporrasta, joka osaltaan mahdollistaa kalojen nousemisen. Aika pieni rännihän se oli eli jos vaikka joku isompi lohnake haluaisi 'ylös' asti, niin mielenkiintoinen tehtävä sillä olisi tuo etappi suorittaa.




Wednesday, July 17, 2013

Vesi katoaa silmissä

Ja ketähän tästä kiittäisi? No, tietenkin tätä meidän puhtaan energian tuottajaa eli vesivoimaa. Verlan tunnelivoimalalla on kunnostustyöt käynnnissä ja siksipä ei vettä riitä juoksutettavaksi Sonnanjoen puolelle. Joo, joo...sama virsi tuntuu olevan vähäsateisina kesinä ilman mitään voimalaprojektejakaan. Tälläkin hetkellä koskista viuhtoisi helposti yli nappaskengissä ja vieläpä kuivin jaloin.


On muuten aikaisemminkin ollut vähän vettä, jos on nytkin. PK.netin gallerian puolelta löytyy TÄMÄ ottamani kuva vuodelta 2006. Synkeää on ollut silloinkin. Ja äärimmäisen synkeää on nytkin. Toivotaan ainakin hyvin runsaista sateita lähitulevaisuudelle.


Tulen tässä heti välittömästi pistämään myös palautetta KSS energialle ja kertomaan oman mielipiteeni vesivoimasta. Eipä muuten ole pitkä aika siitä, kun eräs sähkötoimittaja yritti kaupitella vesivoimalla tuotettua sähköä. Kieltäytyminen oli aika nopeaa.

Oman kalastukseni jätin varsin lyhyeksi, sillä yksinkertaisesti ei kiinnostanut kalastaa näin vähäisellä vedellä. Lisäksi oli havaittavissa, että isommat kalat ovat selkeästi siirtyneet järvien puolelle. Taimenen penikat edelleen möllöttivät siellä kivien välissä mutta aika turha oli niitä ryhtyä kiusaamaan. Suosittelen muillekin tällä hetkellä kalastuksen skippaamista Sonnajoen alueella. Jätetään ne poikaset ihan suosiolla rauhaan.


Koska kalastus oli näinkin turhaa, niin siirryin makkaranpaistoon Myllykosken kodalle. Kovasti savutti kodassa ja syynkin huomasin mutta ehkä hieman liian myöhään. Ilmeisesti joku vandaali oli ollut asialla ja tulipaikan savupiippu oli kammettu paikaltaan. Koska sattumalta paikalla piipahti myös jakokunnan edustaja, niin tästä iltapäivästä eteenpäin tulipaikka meni käyttökieltoon. Siis siihen asti kun ovat saaneet piipun korjattua. Jos vaikka kota säilyisi tällä tavalla ehjänä eikä kukaan sitä onnistuisi polttamaan


Joku vandaali ei myöskään hallitse tulentekotaitoja, sillä sytykkeitä on taas pitänyt repiä elävän puunkyljestä. Ei tulen sytyttäminen oikeasti ole niin kauhean vaikeaa! Ja niitä sytykkeitä saa ihan niistä liiteristä löytyvistä puista. 



Thursday, July 4, 2013

Kuivan maan hauet

Edellisen 'blogireissun' jälkeen on tullut heitettyä jokunen ihan perinteinen taimenreissu koskivesille. Niissä itsessään ei ole ollut mitään sen erikoisempaa, sillä tuollainen koskikalastus on periaatteessa varsin helppoa. Kaloja tulee tasaiseen tahtiin hyvinkin erilaisilla perhoilla.

Pari päivää sitten helpolla reissulla

Noiden helppojen reissujen vastapainoksi minulla on ollut tapana tehdä valtavirrasta poikkeavia kalareissuja hyvinkin ihmeellisiin paikkoihin. Näissä saalisvarmuus on usein varsin heikkoa luokkaa eikä tyhjät reissut ole todellakaan mitään harvinaisia. Tämmöisen kävin sitten heittämässä tänäänkin.

Valmistauduin tähän hieman erilaiseen koitokseen hankkimalla kasan koukkuja ja väkertämällä jonkun uuden perhon. Pientä kikkailua tietenkin peliin, jotta ei aivan tylsäksi käy. Kaupasta lähti mukaan kasa kookkaita matokoukkuja joista sitten napsin kaikki väkäset pois. Tietenkin! Väkäsillä ei perhokoukuissa tee mitään!

matokoukusta perhokoukuksi

Kalapaikkakin oli tietenkin itselleni aivan uusi. Huhupuheita (tai huhukirjoituksia) jostain kuullut mutta siihen se sitten on jäänytkin. Kaloja varmaan lutakossa joka tapauksessa ui. Vesi nyt on mitä on. Kuraa! Hauska katsella näitä alueen järviä ilmakuvista. Ympärillä on iso kasa ilmasta katsoen hyvin vaaleita järviä. Kurajärviä siis. Tuolla hieman pohjoisempana olisi sitten niitä syvänsinisiä. Ehkä ne olisivat vähän helpompia.

Erikoisessa paikassa tienviitta. Vai onko tämä nyt jokiviitta?
Kurajoki upeassa kelissä
Mutta tämä paikkapa olikin sitten pieni joen pätkä kahden järven välillä. Ennakkoscouttaamisen perusteella pitäisi löytyä kuhaa ja haukea. No, tuskin kirkkaalla auringonpaisteella ja iltapäivän tunteina hirveästi niitä kuhia siiman päässä kävisi. Haukia siis tavoittelemaan.

Rannat olivat jotain aivan järkyttävää viidakkoa.. Miehen mittaista heinikkoa ja nokkospusikkoa. Lisäksi pelkillä kumppareilla ei ollut pääsyä aivan rantaviivaan, sillä vesihän siellä heinikon keskellä soljui. Ja siellä heinikon sisällä puljasi tämän tästä myös haukia. Itseasiassa muutama hauki näytti lähtevän liki kuivalta maalta. Ihmeellisiin paikkoihin nuo pulikat tuppaavat.

Namia kaloille
Kalaa siis oli mutta ihmeen nihkeästi ottivat perhoihin. Aluksi keskityin paiskaamaan tuota namipopperia. Kivasti se pulpahteli mutta eivät kalat siitä tänään kiinnostuneet. Eikä ne sitten loppujen lopuksi kiinnostuneet yhtään mistään. Eli odotetun kaltainen tulos tälläiselle erikoisemmalle reissulle. Palataan takaisin hetkeksi helppoon kalastukseen..ehkä...