Wednesday, February 27, 2013

Talvi on jo melkein ohi

Talvi väistyi taas hetkeksi ja voisin sanoa, että tänään oli ensimmäinen kevätpäivä. Huolimatta siitä, että vielä on helmikuu. Ei tosin kovinkaan montaa päivää enää. Pian käännytään maaliskuulle eli sumukorentojen kuukaudelle. Tämän päiväinen oli kuin ennakkoa tulevasta. Parhaimmillaan auton lämpömittari nakutteli plussaa kuuden asteen verran. Oli erinomainen kalapäivä!

Perinteinen kalakuva

Huono poseeraaja - siis tuo kala

Aika rutkasti olen perhoja viime päivinä sitonut. Näistä uusista en tällä kertaa kelpuuttanut mukaan kuin muutaman Peeping caddiksen. Tosin ne olivat aavistuksen liian järeästi painotettuja paikkoihin joissa tänään kalastin. Tämän tästä kolisivat pohjaan. Varsinkin kun vesi on viime aikoina laskenut ja siten myös virtaus joessa on hieman rauhoittunut. Toimivia pelejä ovat kuitenkin, joten paikkansa rasioissa ovat ansainneet. Iso kasa muita perhoja jäi odottelemaan kevättä.

Tänään tuli muutenkin kalastettua hieman aikaisempaa enemmän pienillä perhoilla - eli siis larvoilla ja nymfeillä. Indikaattorin alla niitä roikottelin. Thingamabobberin alla. Kalatkin tuntuivat setistä tykkäävän. Peukut pystyssä suorastaan olivat. Tunnustan kuitenkin mätkineeni myös streamereitä ja niistäkin ne pirulaiset nauttivat.

Kalat eivät ole ilmeisesti kaikilla nakertaneet

Tallattua tannerta

Hullu taimen yritti myös nauttia välipalakseen indikaattorini. Kala nousi yllättävän rauhallisesti tavoittelemaan mollukkaa kuin mitä tahansa pinnassa räpistelevää hyönteistä. Ei ollut kyllä ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta. Mutta mitään koukkuja en rupea kohon kylkeen virittelemään. Ei kannata edes ehdottaa :)




Wednesday, February 6, 2013

Kierteessä

Perhojen sitominen pistää jostain kumman syystä lähtemään kalalle. Kalastaminen puolestaan pistää sitomaan perhoja. Muna vai kana? Edellisellä reissulla kaipailin hieman nymfillä kalastamista. Siitä se ajatus sitten lähti ja täytin nymfirasiaa uusilla 'talvinymfeillä'. Vanha malli ja toimiva sellainen. Kumijalkahärpäke. Alla olevassa kuvassa ei ole näitä nymfejä :)

Järeämpiä matoja

Ihmeellistä on myös se, että uudet perhot saavat aina eniten uittoaikaa. Rasiat pursuavat vanhoja perhoja mutta silti siiman päähän valikoituvat aina ne uusimmat. Taskut ovat täynnä rasioita mutta yhdelläkin taitaisi tälläiset talvireissut pystyä heittämään.

Mietin paluumatkalla enemmänkin noita vanhoja perhoja. Muistan tapauksen jolloin siiman päähän päätyi pari kesää autossa pyörinyt yksinäinen putkiperho. Olin kalassa Ruhanvuolteella Kymijoella. Aikaa tästä on enemmän kuin kymmenen vuotta, sillä Ruhalla en ole vuosiin kalastanut. Enkä Kymijoella muutenkaan. Suunnitelmana on kyllä ollut aloittaa uudestaan. Aikoinaan syksyn perhokisat tuppasivat häiritsemään ja siten syksyinen lohenkalastus sai antaa tilaa perhokisoille.

Siis tuo ikivanha putkiperho päätyi siiman päähän. Ja heti ensimmäisellä laskulla käytin rannassa kympin ja kolmosen kalat.  Ei pidä siis suotta karsastaa vanhojakaan perhoja...


Tänään käytin kuitenkin vain noita uusia perhoja. Puolet päivästä meni nymfeillä onkien ja puolet kärkiuppoavalla streamereitä mättäen. Kaikki kalatapahtumat tulivat jälkimmäisellä metodilla. Ikävä kyllä. Olin sen verran asennoitunut nymfeillä kalastamiseen, että mielelläni olisin jonkun kalan niilläkin tartuttanut. 

Kevyttä väkkyrää pohjasiimakin ;)

Nymfit olivat tänään pintasiiman jatkeena. Hetkeen en ole pintasiimalla kalastanutkaan. Tulipa huomattua, että käyttämäni kutosen siima alkaa olemaan elinkaarensa ehtoopuolella. Aikamoinen väkkyrä siimaksi. Pakkasta oli peräti kuusi astetta, mikä oli enemmän kuin mitä säätiedotus lupasi. Eli olosuhteet vain pahensivat tuota väkkyrää. Pintasiima menee kyllä pian vaihtoon. Ja samalla   myös pohjasiima ja ehkä kelakin. Sen verran pieni tuo kela, että ei oikein kutosen siima pohjineen siihen mahdu.