Saturday, September 24, 2011

Nukarin kausi pakettiin

Kuun vaihteessa alkaa rauhoitus myös Nukarilla. Sitä ennen piti vielä kerran käydä siimoja liottelemassa. Tosin hilkulla oli, että en olisi jättänyt kokonaan kalastamatta, sillä joen rantaan kurvattuani ei näky ollut kovinkaan houkutteleva. Vesi oli noussut reippaasti ja samalla se oli tietenkin värjäytynyt 'iloisen' ruskeaksi. Kaiken hyvän lisäksi ainakin Lemmensillan alueella oli varsin pistävä haju. Ulosteperäistä?


Luonto ei kuitenkaan antanut periksi poistua paikalta heittoakaan heittämättä. Siimaa siis renkaisiin ja jokeen. Uskomatonta kyllä heti muutaman heiton jälkeen pyörähti kirjolohi perhojeni perässä kuitenkaan tarttumatta. Kalat siis kuitenkin näkivät jotain eteensä.


Päivän ehdittyä pidemmälle alkoivat paikat näyttämään jotenkin enemmän kalastettavalta eikä veden määräkään loppujen lopuksi häirinnyt. Ainoa mikä häiritsi oli kalojen puuttuminen. Jokunen pieni taimenen penikka tosin tukisteli siiman päässä mutta kirjolohet olivat kateissa. Siis huolimatta siitä, että tällä kertaa kalastin myös ns. varmoja suvantopaikkoja.



Ja mitä tapahtuikaan siinä vaiheessa kun menin myös sinne kosken puolelle. Sieltähän tärppäsi päivän ainoa hieman vauraampi kala. Mutta millainen kala? Hauki perskules kovasta kuohusta! Hieno päätös tälle Nukarin (kesä-) kaudelle! Heh!

Seuraavaksi sitten ehkä jo merelle. Ja onhan vielä tulossa SM-alkukarsintaa Risulammella. Seikkailut siis jatkuvat...

Friday, September 9, 2011

Vaikea päivä

Perinteiden perjantai jälleen eli joella olin taas tänäänkin. Ja tällä kertaa kaikki rojut mukana ja heti ensi laakista oikealle joelle. Nukarille. Nyt ei tullut hukatuksi aikaa, sillä heti aamun valjettua temmelsin jo joen rannalla.

Tänään sainkin temmeltää pitkään ennen kuin kaloja alkoi löytymään. Tai siis löytyi kaloja jo kalastusretken alkupuolellakin mutta olivat lähinnä pieniä taimenen penikoita. Kirjolohia kun tavoittelen, niin alamittaisia taimenia ei voi oikein kaloina pitää.



Koska kalat olivat varsin nirsolla päällä, niin rasiasta lähti siiman päähän mitä ihmeellisimpiä perhoja. Tulosta tulikin perholla, jolla tähän mennessä en ole kalaakaan saanut. Perhona ei nyt niin ihmeellinen, sillä leechi oli kuitenkin kyseessä. Väriyhdistelmä vain oli allekirjoittaneelle hieman erikoisempi. Ei liene yllätys mutta rasiasta löytyy eniten mustia ja oransseja leechejä.

Toisaalta hyvä, että välillä kalastus on hieman vaikeampaa. Silloin pääkopassa raksuttaa huomattavasti enemmän. Vaikeina hetkinä perhoja ja tekniikoita tulee vaihtaneeksi useammin. Lisäksi takaraivossa syntyy ideoita, että mitä sidontapenkin ääressä pitäisi tehdä. Tämän reissun jälkeen on siis aika toteuttaa näitä joella syntyneitä ideoita.

Toisaalta pitää olla tyytyväinen vähäisistäkin onnistumisista. Työn teon kautta saadut kalat 'maistuvat' melkeinpä parhaimmilta. Nettipalstoja lukiessa ei voi kuin ihmetellä kalamiehiä, jotka kertovat saavansa 'vain' vajaa kymmenen kalaa per reissu eikä se ole edes tarpeeksi. Ilman istutuksia yksikin mitallinen kala olisi kuin 'lottovoitto'. Istarit kun ovat niiiiiiiiiiiiiiin helppoja....

Wednesday, September 7, 2011

Hammonjoki 06092011

Kävin tekemässä hieman epäonnistuneen koekuvausreissun Hammolle. Testailin videokuvauskalustoa mutta eipä siitä tällä kertaa tullut mitään. Pari tuntia ehdin puskassa rymytä ja kalastuskin meinasi jäädä hieman vähille kaiken tuon säheltämisen keskellä.


Jo menomatka venyi pahasti, sillä sisäinen lintubongari pakotti pysähtelemään ja tuijottelemaan taivaalla liihottavia haukkoja. Niitä näkyikin yllättävän tiheään. Hyvä sää oli ajanut selvästi linnutkin saalistamaan. Joelle päästyäni sitten juoksentelin hetken kameran kanssa haikaran perässä saamatta yhtäkään kuvaa aikaiseksi. Sinne se kalastusaika siis hupeni.



Kalapuolella oli muutenkin hurjan erikoinen reissu Hammolle, sillä ensimmäistäkään lohikalaa en käyttänyt ylhäällä (kasan ahvenia kylläkin). Nieriöitä kyllä näkyi mutta näitä en tavoitellut nyt lainkaan. Käytettävissä ollut vähäinen kalastusaika nimittäin hupeni kun yritin jallittaa kahta erittäin säikkyä kirjolohta. Konttailin ja hiiviskelin pusikossa yrittäen päästä varovaisesti tarjoamaan näille perhoa. Ikävä kyllä viimeistään heittoliike ajoi ne pakosalle. Ai miten niin vaikeita kaloja?

Ja miten niin heittäminen on tuolla pusikossa joskus vaikeaa? Ja vielä yli kahdenkymmenen pusikkotreenivuoden jälkeen ;)



Sunday, September 4, 2011

Karkkila - Nukari

Oli perjantai. Piti siis mennä kalalle. Vaihtelun vuoksi otin suunnaksi Karkkilan. Enhän siellä olekaan sitten kevään jälkeen käynyt heittämässä. Ei vain kaikki sujunut suunnitelmien mukaan. Taaskaan. Karkkilan kohdalla se näyttää olevan enemmän tapa kuin poikkeus. Keväällähän minulla oli suuria ongelmia lupien oston kanssa. Halusin silloin kausiluvan, jota ei vieläkään ole.


Pitäisi olla, sillä sen verran rupesi jurppimaan kun ajelin Masuunille lupia hakemaan ja lupa-automaatti oli rikki. En saanut siis lupaa. Kello oli kuusi (6) aamulla eikä luonnollisesti lupaa muualta siihen kellonlyömään ostella. No, sain onneksi ostettua eväät kalareissua varten.



Seuraavaksi auton nokka kohti Nukaria, jonne kausilupa on lompakossa. Helppo mennä ja olla. Hyvää kalastusaikaa tuli kuitenkin tuhlattua tunnin verran kaikkeen tuohon seikkailuun. Onneksi Karkkilassa vallinnut vesisade jäi myös Karkkilaan, sillä Nukarilla ei tullut päivän aikana pisaraakaan vettä. Yksi plussapiste Nukarille lisää.

Nukarin vesi oli jälleen kerran ottanut hieman väriä itseensä. Ei mainittavasti mutta sen verran, että juuri sen huomasi. Ei haitannut kalastusta, sillä ensimmäinen kirbeli kävi haavissa viiden minuutin kalastuksen jälkeen. Nymfillä! Go, nymfaaja, go...


Nymfit pelittivätkin reissun aikana parhaiten, sillä vasta viimeinen kirjo tuli leechillä. Oli myös kiva huomata, että kaloja löytyi varsin tasaisesti pitkin aluetta. Kaloilla on onneksi pyrstö ja ne osaavat uida. Ei tarvitse siis vain istutuspaikkoja pommittaa.

Pääsin pitelemään jotain isompaakin pötkylää. Kala ei kertaakaan näyttäytynyt vaan uitti sivuperhon pohjaan ja siima poikki. Kirjot nousevat lähes poikkeuksetta pintaan lätisemään, joten hieman pääkopassa kieri ajatus, jotta oliko kenties mertsari? Nooh, ehkä mun tuurin tuntien se oli kuitenkin kirjolohi.