Monday, January 31, 2011

Kylmä (tyly) Karkkila

On se vaan hyvä, että pari päivää on ehtinyt vierähtämään tästä reissusta mistä nyt kirjoittelen. Jos olisin kirjoittanut heti retken jälkeen, olisi teksti todennäköisesti ollut huomattavasti enemmän tulikiven katkuisempi. Ei siis mennyt ihan kaikki putkeen. Ei todellakaan.


Kävin siis Karkkilassa 'kalassa'. Pyörähdin ensimmäisenä joella tutkailemassa jäätilannetta ja kuvaamassa koskikaroja. Karoja näkyi ja jonkun kuvankin sain. Ei siinä mitään. Tämän jälkeen ajattelin hakea automaatista kalastusluvan. Jotenkin päässä jyskytti mielikuva, että huoltoasemalla oli pankkiautomaatti. Ei ollut.

En saanut siis käteistä luvan ostoa varten. Seuraavaksi kurvailin keskustaan ja ajattelin hakea luvan paikallisesta urheilukaupasta. No, siellä ei kelvannut kortti lupien ostoon. Tosin ei siellä ollut lupiakaan myynnissä tähän vuoden aikaan.

Tästä sitten pankkiautomaattia etsimään, jotta voisin hakea luvan automaatista. Jostain syystä Karkkilassa pankkiautomaatti on piilotettu syrjään pääkadulta ja se piti osata löytää erään kaupan takaa. Hienoa! Sain rahaa ja lopulta myös kalastusluvan sieltä automaatista. Aikaa tähän kaikkeen meni reilusti yli puoli tuntia ja kalastusaika senkun hupeni.

Pääsin siis kalaan ja koluamaan tuttuja paikkoja. Harjuksia yritin tavoitella nymfeillä. Ei muuten pistoakaan. Ei se mitään mutta kalastus loppui lopulta aika lyhyeen. Jääkansi joen rannassa ei nimittäin kestänyt painoani vaan solahdin polvea myöden hyiseen veteen. Jalassa ei ollut kahluuvehkeitä vaan ihan normi vaelluskengät. Eikä tietenkään mukana vaihtosukkia tai vaatteita. Kylmää touhua!


Positiivista reissusta oli, että sain maukkaan kuvasarjan talitiaisesta, joka yritti tavoitella perhoa (koukkuineen) puun oksalta. Taisi olla riittävän hyvä imitaatio kun kiinnosti ko. lintua. Onneksi piruparka ei hotkaissut tuota viehkeää syöttiä ja näin ehkä heittänyt henkeään. Tainionvirran Keijulankoskella olen muuten 'tavannut' juuri tuolla tavalla päivänsä päättäneen tintin.

Wednesday, January 26, 2011

Perhoja 2/2011

Tammikuun toisena perhona pistän yhden lukuisista simppuperhoistani. Talvi- ja kevätkalastuksessa tuskin on toista yhtä toimivaa perhoa kuin erilaiset simppuperhot. Simppukalastuksesta kirjoittelin muuten muutama vuosi artikkelin myös Pohjolan perhokalastaja -lehteen, joten myös tuosta jutusta voit bongata muutaman suosikkisimppuni. Tässä kuitenkin yksi niistä.

Kalastan näillä nykyisin pääasiassa erilaisilla upposiimoilla mutta myös lyijyhauleilla voi hoitaa upotuksen. Syvälle pitää kuitenkin päästä.


  • koukku : esim. nro 1 Knapek
  • alusrunko : lyijylanka
  • pyrstö : punainen orava, bucktail tms. karva. Tässä perhossa bucktail
  • kierteet : ohut kulta, siima
  • runko : sinapin värinen villalanka dupattuna
  • siipi : harmaa, ruskea tms likaisen värinen zonker. Kiinnitetään siimalla
  • sivut : ruskea kettu luomaan hahmoa perhon etupäähän
  • evät : riekko tms. kanalintu
  • pää : peura, muddleritekniikalla




Friday, January 14, 2011

Perhoja 1/2011

Suoritin tuossa menneen vuoden loppupuolella pienehkön kyselyn halukkuudesta saada enemmän informaatiota perhoista tähän blogiin. Tämä kysely ja myös aikaisemmat kyselyt niin blogissa ja henkilökohtaisesti ovat tukeneet tätä päätöstä, että yritän lisäillä hieman enemmän juttua perhoista.


Yritän ottaa periaatteeksi, että jokaisena kuukautena 'palstalle' putkahtaa tarinaa vähintään kahdesta perhosta. En siis aloita varsinaisesti mitään 'viikon perho' -projektia vaan tehtailen juttuja enemmän omien aikataulujeni mukaan. Toivottavasti kelpaa tällä systeemillä.

Viime aikoina olen sitonut lähinnä erilaisia streamereitä. Jo varsin pitkän aikaa on ollut ajatuksena täydentää valikoimaa myös erilaisilla ahvenstreamereillä, sillä rasioistani on tähän asti löytynyt erilaisia simppuja, salakkastreamereitä ja tinseleitä.

Vuosia vuosia sitten ahvenstreamerit olivat suuria suosikkejani varsinkin alkukauden kalastuksessa. Jostain ahvenjäljitelmät ovat kuitenkin painuneet unholaan ja kalastus niillä on ollut hyvin vähissä. Muistan kuitenkin elävästi erittäin onnistuneita reissuja mm. Viherinkoskelta, Kärnänkoskelta, Jaalasta, Äyskoskelta ja Tainionvirralta, jolloin juuri ahvenstreamerit ovat olleet avain 'menestykseen'.



Nuo vanhat ahvenenstreamerit kietaisin useimmiten tumman vihreäksi värjätystä kukosta (grizzly). Joskus ajoittain myös antronista mutta kukonhäkiläiset olivat eniten käytettyjä. Sittemmin Craft furista on tullut yksi suosikkimateriaaleistani keinokuiturintamalla. Tässä siis tälläinen Craft fur ahven.

  • koukku : nro 1 Knapek streamerikoukku
  • kuula : 3.3 mm volframi, kulta
  • pyrstö : oranssi Craft fur
  • runko : keltainen Craft fur
  • siipi : useasta tumman vihreästä Craft fur -kimpusta
  • silmät : tarrasilmät