Mithään missään

Ja pah! Muka hyviä päiviä piti tuleman. Eilisten hyvien kokemusten jälkeen yritin tänään töiden jälkeen uudestaan kuvaustouhuja, sillä tänään jopa aurinko näyttäytyi kunnolla eli valoa piti oleman hieman enemmän. Vesi oli kirkastunut ja laskenut huomattavasti. Olosuhteiden puolesta näytti siis hienolta.


Tärkein kuitenkin puuttui eli kalat olivat taas kateissa. Mikä ihmeen 'kuun asento' vaikuttaa jatkuvasti näin paljon kalojen liikkeisiin. Ensin taimenia pyörii melkein riesaksi asti ja heti seuraavana hetkenä ei näy pyrstöäkään.

Eli siis ihmeellisen oikukasta on tämä touhu ollut tänä syksynä. Vielä olisi kuitenkin 'reservissä' useita puroja missä pitäisi kiertää lähiaikoina. Sateita ei ole luvassa, joten vedet jatkavat kirkastumista ja samalla vesi vain vähenee.

Iltapäivän purokierros

Tänään tuli töiden jälkeen liikuttua sen verran ripeästi, että aikaa jäi jopa kuvaustouhuihin hetki ennen illan pimenemistä. Pieni valonpilkahdus pilvien välistä vielä lisäsi onnistumisen mahdollisuutta. Jouduin tosin ajelemaan parinkin eri paikan kautta ennenkuin kohtuullinen paikka löytyi. Ensimmäisissä paikoissa vesi oli sen verran sameaa ja korkealla, että kuvaaminen oli täysin mahdotonta vaikka olisinkin kaloja nähnyt. Kolmannessa paikassa tilanne oli aavistuksen lievempi joten pääsin sentään yrittämään.


Vesi oli kuitenkin sen verran sameaa, että kuvista syntyi jotain vain aivan matalimmissa kohdissa. Onneksi myös parilla matalalla soraikoilla oli elämää kinastelevien taimenten muodossa. Vain pari naarasta selvästi yritti kaivella kuoppia. Muuten toiminta oli lähinnä vain koiraiden nahistelua keskenään. Mutta vihdoinkin purolla oli todellakin elämää. Uskoisin myös, että lähipäivät tulevat olemaan vieläkin parempia.



Onnistuin eräässä paikassa ryömimään erittäin lähelle muutamaa kalaa. Ikävä kyllä juuri tuossa kohdassa heijastumat vedestä tekivät kuvaamisen mahdottomaksi. Valoa ei riittänyt sitten millään polarisaatiosuotimen käyttämiseen. Toiveena olisikin niin valoisa päivä, että voisin käyttää muutakin kuin Iso 1600:sta.

Aamupäivän purokierros

Ei taas oikein natsaa nämä kuvausreissut. Silloin kun on mahdollisuus kameran kanssa mennä heilumaan puroille niin silloin joko sataa, valo ei riitä tai kaloja ei vain yksinkertaisesti näy missään. Tämän päivän reissun kohdalle voi raksia tuon kohdan kaksi eli valoa ei todellakaan ollut riittävästi kunnon kuvien aikaan saamiseksi.


Jokusen kalan sentään onnistuin tällä kertaa löytämään. Silti moni todella maukkaan oloinen paikka oli vielä tyhjä kaloista. Nämä tämän päiväiset kalat olivat myös kaikki yhdessä ja samassa pienessä montussa. Seurueeseen kuului pari isompaa kalaa ja pari pienempää hännystelijää. Nämä isommatkin kalat olivat n. 25 cm pituisia, joten mistään isoista puron asukeista ei todellakaan ole kyse. Tiedä sitten oliko kyseessä todellinen pariskunta, sillä toinen kaloista (naaras) oli taimen ja toinen (koiras) oli nieriä.

Nahistelu jäi kovin lyhyt aikaiseksi, sillä taimenet päättivät häipyä ja jättivät isoimman puronieriän päivystämään 'montulle'. Tässä vaiheessa itsekin suuntasin parille uudelle paikalle mutta nämäkin olivat tyhjiä kaloista. Huono vuosi näyttäisi olevan...

Avomaakurkut

On jo alkanut muodostua perinteeksi se, että kilpakalastuskauden jälkeen kalaretket suuntautuvat lähinnä merelle. Tavoitekaloina ovat olleet niin meritaimenet kuin hauetkin. Tänään olivat vuorossa hauet. Teron kanssa oli sovittu tapaaminen jossain kaukana lännessä aamulla kahdeksaan aikaan, joten hyvissä ajoin piti olla liikkellä. Aikainen liikkeelle lähtö olikin tänään varsin mielenkiintoinen, sillä lunta tuli taivaantäydeltä ja automobiilissa oli vielä alla kesäkumit.


Veden äärelle (ja myöhemmin takaisinkin) tuli päästyä turvallisesti. Keli ei ollut erityisen lämmin (pohjoistuuli) ja vettä/räntää työnteli taivaalta pitkin päivää. Päälle päin kuitenkin näytti ihan kalakeliltä.

Hauet olivat kuitenkin varsin nihkeällä syönnillä. Kaloja toki löytyi harvakseltaan, mutta isompia saalisjuhlia emme viettäneet. Lisäksi kalat olivat hieman pienemmästä päästä keskikoon huidellessa ehkä jossain 2 kg:n paikkeilla. Päivän isoin oli Teron koukuttama reilu nelikiloinen.


Sen verran tuli taas opittua, että välineiden (ja varsinkin perhojen) tulee olla kunnossa kun oikeasti lähdetään kalalle. Vaihtoehtoja pitää olla reilusti, sillä huonolla syönnillä ihan mikä tahansa perho ei kelpaa (yllätys, yllätys). Tästä tulikin sitten taas yksi uusi projekti eteen... eli lisää haukiperhoja, kiitos!

Jahti sen kun jatkuu...

On se vaan taas niin pirun vaikeaa. Siis löytää kunnon kuvauskohteita näiltä pikkupuroilta. Tänäänkin töiden jälkeen painuin kameroineni puroille 'metsästämään' kutevia puron asukkeja.
Tänään ei vain mikään oikein onnistunut. Taaskaan...


Jostain syystä aikaisemmin niin suositut soraikot ovat olleet tämän syksyn vielä aivan hiljaisia. Noinkohan on sittenkin, että varsinaiset peuhajaiset ovat vielä kaukana edessä päin (siis vaikka kerran pääsin todistamaan parinkymmenen kalan 'kokoontumisuinteja')? Ensimmäinen vastoinkäyminen tuli taivaan vetäytyessä pilveen. Valon määrä tipahti hetkessä varsin rajusti.

Ja koska kaloja ei meinannut löytyä, niin jouduin haeskelemaan niitä useammista paikoista. Kaikkiaan kävin viidellä eri purolla tarkkailemassa tilanne. Vain yhdeltä onnistuin löytämään kolmen puronieriän 'jengin', joka oli selvästi jo suunnittelemassa jotain. Mutta näidenkin touhu oli vain sellaista pientä tuuppimista. Kävin myös eräällä uudella paikalla, missä olikin varsin 'maukkaan' näköistä sorapohjaa. Taimenia ei vain näkynyt missään.


Ikävä kyllä ehdin räpsimään vain muutaman kuvan erittäin huonossa valossa näistä värikkäistä kaloista ennen kuin alkanut kaatosade vei viimeisetkin mahdollisuudet onnistumisiin. Ei ole helppoa tämä valokuvaaminen. Mutta vielä en luovuta, sillä jotain parempaa on aivan varmasti tulossa.

Retken kääntyessä lopuilleen, onnistuin sentään bongaamaan yhden erittäin aran taimenen. Tämä yksinäinen otus katosi näköpiiristä silmän räpsäyksessä.

Purokierroksella

Viikonloppuna tuli ahnehdittua kalastusta kahden SM-alkukarsinnan verran. Lauantaina olimme Juhan kanssa Kynäsjoella ja sunnuntaina vuorossa oli Risulammen kisa. Menestystä ei tullut, sillä kalastus oli varsin synkkää. Onnistuin saamaan kaloja molempina päivinä vain ensimmäiseltä jaksolta ja muut jaksot kalastin tyhjää. Sen ihmeempää raporttia en jaksa näistä kirjoitella mutta kuvat kertokoot puolestaan.

Kynäksen karsinnan kuvat

Risulammen karsinnan kuvat

Tänään työpäivän jälkeen lähdin taas kyttäämään kameran kanssa taimenia kutupuuhissaan. Jostain kumman syystä pari tuttua soraikkoa oli tyhjänä kaloista. Olikohan joku välipäivä menossa?


Jatkoin kiertuetta parin muunkin tutun paikan kautta. Kävin myös pitkästä aikaa eräällä purolla, jonne istutimme 90-luvulla taimenta poikasina. Ikävä kyllä paikka oli myllerretty täysin tunnistamattomaan kuntoon. Joku oli päättänyt perata pienen kivisen puron matalaksi mutaojaksi. Ihmeellistä touhua!!! Laitan tähän alle kuvan paikasta vuodelta 1996 ja sitten seuraksi tämän päiväisen kuvan.


Myös päivän viimeinen paikka oli tyhjä kaloista. Vesi oli nyt kaikissa näissä paikoissa alhaalla ja erittäin kirkasta normaaliin nähden. Hyviä kuvaushetkiä saattaisi olla tiedossa kunhan kalat vain aloittavat kututouhut oikein tosissaan. Tästä jatketaan...

Synttäripäivän taimenet

Tuli taas vuosia täyteen. Ei minulla vaan blogilla. Silkkaa perhokalastusta -blogini täyttää nyt nääs kaksi (2) vuotta. Tuolla ajassa olen näköjään saanut aikaiseksi 226 postausta. Tämä siis mukaan luettuna tuossa määrässä. Jokunen rivi on tullut väännettyä...


Koska tänään oli töistä vapaapäivä ja aamulla oli hetki aikaa ennen Kynäksen reissulle lähtöä, niin ajattelin piipahtaa eräällä purolla kameran kanssa. Pari päivää sitten soraikot olivat vielä tyhjiä mutta nyt oli tapahtunut selvä muutos, sillä nyt kävi jo melkoinen kuhina.


Ilmeisesti pari kylmää yötä on viilentänyt vettä riittävästi tai sitten kuun asento on muuten vain sopiva. Vesikin oli purossa sopivasti kirkastunut, joten kuvaus touhuistakin tuli jotain. Jo muutaman räpsyn jälkeen aloin jo haikailemaan uutta valovoimaista kuvauskalustoa. Niinhän sitä aina! Tosin ei tämänkään hetkisessä mitään vikaa ole, mutta hieman haluaisin laajentaa välineistöä.

Kävin parilla itselleni uudella soraikolla. Nämä olin löytänyt jo aikaisemmin purolla rymytessäni. Täytyy ilmeisesti vaeltaa useammin hieman kauemmaksi teistä eli vaivaa pitää nähdä. Kaloja näkyi erittäin paljon, sillä jo ensimmäisessä paikassa laskin 11 taimenta noin reilun parin neliön alueelta. Ja heti yläpuolella oli vielä kuusi muuta kalaa. Näistä pari jo hieman vauraampia. Kolmannella paikalla oli myös yli kymmenen kalaa. Kerrassaan upea paikka josta jatkossa varmasti syntyy hienoa kuvamateriaalia!

Hammonjoki 08102009

On muuten mennyt taas kohtuullisen kauan tästä flunssasta toipumiseen. Vaikka menneenä viikonloppuna tuli pyörähdettyä Hammolla, niin flunssa vain ärtyi tuosta reissusta. Myös alkuviikko meni sairastellessa. Onneksi nyt helpottaa jo oikeasti.


Kalalle oli siis taas mieli. Eilen satoi vettä varsin railakkaasti, mikä näkyi myös veden värissä. Vesi oli myös selkeästi noussut edellisestä käyntikerrasta. Hieman alkaa jo takaraivossa kolkuttamaan ajatus, että tämä kausi alkaa olemaan myös paketissa Hammonjoen osalta. Tosiasia on, että kalastus ei tule olemaan ainakaan kovin pitkään tuloksellista.

Veden värjäytyminen oli tehnyt tehtävänsä, joten kalojen bongaaminen näköaistin perusteella ei oikein enää onnistu. Jouduin siis 'sokkona' heittämään vanhoja tuttuja ottipaikkoja. Jokunen kalakin sieltä löytyi mutta ei mitään isompaa tai mainittavampaa.

Viikonloppuna onkin edessä tiukka 'rypistys', sillä molempina päivinä tulen kilpailemaan SM-alkukarsinnoissa. Lauantaina on Kynäsjoki ja sunnuntaina Risulampi. Ja sen jälkeen myös kisakausi on paketissa!

Hammonjoki 03102009

Kun vihdoin tuo flunssa näytti hieman helpottamisen merkkejä, niin oli aika hieman ulkoiluttaa kehoa ja mieltä. Ja mikäs tuohon tarkoitukseen on enemmän sopivaa, kuin vierailla hetkinen lähijoella. Ilmakin kun oli vielä mitä mainion.

Kävelyretki tästä reissusta enemmän tulikin, sillä yritin haeskella kaloja puhtaasti näköhavaintojen perusteella ja heittää vain spotatuille kaloille. Vesi oli erittäin kirkasta, joten tälläinen 'puuhastelu' onnistuu nyt vallan mainiosti.

Porukkaa vain oli joella sen verran runsaasti, että isommat kalat olivat enemmän kuin vauhkoja.Jo pelkästään perhon veteen heittäminen aiheutti pakoreaktioita. Tai siis aiheutti siinä tapauksessa, että olit edes yleensä päässyt kalaa lähestymään sitä säikäyttämättä.

Muutama pienempi kala sentään oli vähän vähemmän varuillaan, joten sain sentään siimankin päähän jotain. Toivottavasti vesi ei samennu lähipäivinä kaivinkoneen voimin, sillä sellainen käytiin tiputtamassa lähipellolle. Jotain mylläystä tiedossa.

Hanak -open 2009, yhteenveto

Joukkue on palannut jo aikoja sitten takaisin kotimaahan ja itsekin olen ehtinyt jo töissäkin käymään. Tosin jo matkalla alkanut flunssa äityi sen verran pahaksi, että nyt kärvistelen kotisohvalla (lähinnä peiton alla).

Sain kuvat reissusta nettiin, joten ajattelin myös samalla raapustaa tarinaa reissun loppupuolen tapahtumista.


Maanantaina oli siis vuorossa henkilökohtainen kilpailu järvellä. Kisa käytiin täsmälleen samassa paikassa kuin viimekin vuonna, joten meille oli täysin tiedossa mitä oli odotettavissa. Tosin nyt ennakkotietojen mukaan kalaa ei oltu juurikaan istutettu, mutta taisi olla virheellistä tietoa, sillä niin paljon kalaa nostettiin ensimmäisen ryhmän ensimmäisellä jaksolla.

Itse onnistuin aloittamaan heti ensimmäisen jakson blankilla. Molemmilla puolilla kalastaneet saivat jonkun kalan mutta itselläni tapahtumat jäivät neljään tärppiin. Edes yksi olisi pitänyt tarttuttaa.

Kakkosjaksolla pääsin varsin kalaiselle poolille mutta jälleen kerran onnistuin koheltamaan. Saaliina vain yksi kirjo, mikä tuotti ryhmän viimeisen sijan. Blääh!

Kolmas jakso oli sitten kaikkein synkin kaikista. Ei piston pistoa! Vierestä nousi taas pari kalaa mutta ilmeisesti kalat kiertivät hieman padon vieressä ollutta betonilaituria. Itse kalastin aivan laiturin kupeella.

Viimeiselle jaksolle en paljon paineita enää laittanut. Kisa kun oli käytännössä ohi kahden blankin jälkeen. Rento kalastus tuotti kuitenkin jakson voiton kahdella kalalla.


Hieman paremmin siis meni kuitenkin kuin viime vuonna, sillä silloin en saanut kalaakaan. Jotenkin tuo järvikalastus on välillä mystistä puuhaa. Kalaa oli nytkin paljon mutta silti niiden pyytäminen tuotti ajoittain vaikeuksia.

Kuvat löytyvät TÄÄLTÄ

Ja tulokset TÄÄLTÄ