Friday, February 13, 2015

Perhokauden avaus

Harvinainen vuosi. Ensimmäistä kertaa perhokalassa vasta helmikuun puolella. Normaalisti ostelen kasan tarvittavia lupia heti vuoden ensimmäisinä päivinä ja painun samantien kalalle. Nyt oli hieman poikkeava kauden aloitus, sillä avausperhoreissukin meni helmikuun puolelle. Enpä muista onko koskaan käynyt tälläistä. Ja onko yleensä joku kuukausi jäänyt täysin ilman perhokalastusta. Sen verran friikki olen tämän lajin suhteen.


Muutama aikaisempi päivä oli hyvinkin keväinen. Lämmintä oli 6-7 astetta mutta juuri tänä valittuna kalapäivänä oli hieman koleampaa. Mittari oli toki plussalla mutta tuuli teki ilmasta varsin kalsean. Kevättä oli, ja on, toki ilmassa, sillä linnut pitivät puissa jo melkoista säksätystä. Koskikaratkin näyttivät ajavan toisiaan takaa varsin pirteän oloisina. Kevät on tulossa. Nice!


Kevät on myös simppujen aikaa ja siksipä siiman päähän valikoitui heti alusta simppuperho. Oli oikein hyvä valinta, sillä kauden avaus kala tuli varsin lyhyen kalastamisen jälkeen. Ikävä kyllä juuri mukana olleessa rasiassa niitä ei kovinkaan montaa ollut. Pohja oli varsin äkäisellä syönnillä ja kävi napsimassa aika läjän perhoja askin pohjalta. Seuraavalle reissulle vaaditaan melkoista täydennystä. Tai ainakin varastolaatikkojen tutkiskelua.

Uittelin päivän aikana myös nymfilitkoja mutta tänään ei ollut pikkuperhojen päivä. Kaikki tapahtumat olivat syvällä ja hitaasti uitettuihin streamereihin. Värinä oli tumma läpi koko päivän. Vaaleisiin sidoksiin ei tällä kertaa minkäänlaista osumaa. Huolimatta siitä, että esim. valkoista pidetään yleisesti talven värinä. No, toimiihan se valkoinen tietty lähes aina mutta ei tänään.





Tuesday, January 27, 2015

Pilkkiheebo

En olisi uskonut, että tuollainen päivä olisi tullut ihan heti vastaan. Siis sellainen, että allekirjoittanut raahautui pilkille. Siis PILKILLE! Edellisestä pilkkikerrasta on enemmän kuin kymmenen vuotta aikaa ja silloinkin tuli käytyä kirjolohipilkillä (ei yhtään kalaa ylös). Muutenkin kun kalastukseni on vain ja ainoastaan perholla tapahtuvaa, niin olihan tämä merkille pantava päähänpisto.

Pxi kairaa

Olen toki joskus aikanaan pilkkinyt aika paljonkin. Jopa kisoissa käynyt ja melkeinpä voi sanoa, että olen treenannutkin niitä varten. No, pilkkiminen jäi kuitenkin...

Ja pilkit ja ongetkin olivat jääneet jonnekin. Eräänkin laatikon tongin läpi jotta sain käsiini pari onkea ja jopa yhden pilkin. Matkalla järvelle kuitenkin kurvasin paikallisen liikkeen kautta ja kävin hakemassa kärpäsentoukkia ja ostin peräti yhden tasapainon. Paketin päällä koreili nimi 'Asseri'. Alennuksessakin se oli ...

Asserin puijaamia

Siiman päähän sitten virittelinkin tuon uuden ihmepelin. Alakoukkuun heitin höysteeksi pari toukkaa ja sujautin houkuttimen jäähän kairattuun reikään. Ensimmäinen kala sätki jäällä heti muutaman sekunnin jälkeen. Kaloja siis oli mutta hieman olivat pieniä.

Kauempana rannasta piti olla oikein kunnon hotspot. Kuha sellainen. Tai siis näin tiesivät huhut kertoa. Matkalla ajajille tuli kairattua useampikin reikiä sekä ylitettyä hieman pelottavan näköinen railo. Sula vesi huiteli molemmilla puolilla ylityspaikkaa. Yli kuitenkin päästiin jo valmiiksi tahkojuustoksi kairatulle alueelle.

Uurastuksen tulos

Mutta ei sieltä mitään kuhaa noussut. Pari hieman paremman kokoista ahventa sekä särjenlontti. Sekin sillä samaisella tasurilla. Kivaa kuitenkin oli tämäkin puuha. Lisäksi tästä reissusta oli tuomisina kasa ahvenia, jotka sitten pienen käsittelyn jälkeen muuttuivat oikein makoisiksi fileiksi. Ehkä vielä joskus uudestaankin...
 

Thursday, November 20, 2014

Countteri päälle

Perinteisesti lasken perhonsidonnallisesti talvikauden alkaneeksi, kun taimenkoskien rauhoitus päättyy eli 16.11. Niin tein tänäkin vuonna ja samalla 'napsaisin' tuon sivun oikeassa reunassa olevan perholaskurin päälle. Samantien sidoinkin jo muutaman perhon.

Lisäsin myös kohdan 'leechit', sillä onko ne sitten streamereitä, nymfejä vai mitä. Aikaisemmin olen sisällyttänyt leechit kohtaan streamerit. Leechi -osaston lisäys osittain myös siksi, että samalla tarkoitus on aloittaa iso leechien sidontaurakka. Teen omaan varastoon kunnon kasvojenkohotuksen ja saattaa siinä sivussa jokunen perho päätyä toisillekin.

Aikaisemmin syksyllä aloitettu toinen täyttöprojekti

Taimenkosket siis avautuivat. Jätin ne karkelot tänäkin vuonna väliin, sillä en vain jotenkaan innostu vuosittaisista teurastusjuhlista. Enkä jaksa ymmärtää miksi mustia kuteneita taimenia pitäisi innolla kolkata. Toki itsekin niitä joskus kalastan mutta syötäväksi ei päädy kuin kirjolohia. Taimenet menevät aina takaisin. Oli ne sitten mitan täyttäviä tai eivät...




Wednesday, October 15, 2014

Puron jättiläinen

Suuntasin jälleen kerran iltapäiväksi kameroineni eräälle purolle. En kuitenkaan samalle kuin edellisellä reissulle vaan eräälle, jossa en olekaan hetkeen käynyt kuvaamassa tai tarkkailemassa kaloja. Vesi oli täälläkin yllättävän kirkasta ja varsin matalalla, niin kuin olettaa sopii syksyn vähäisten sateiden jälkeen. Mutta sehän vain sopii näin kutukuvaajan näkökulmasta. Kunhan vain kaloja on paikalla.

Ja olihan niitä. Välittömästi saapuessa erään soraikon kulmalle kuulin hyvää enteileviä molahduksia. Siis sellaisia hyvin kookkaan kalan mulahduksia. En ollut uskoa silmiäni nähdessäni millaisia kaloja paikalla oli. Iso naarastaimen oli sellainen 60 cm:n upea varsin kirkaskylkinen ja ympärillä vielä useita reilu 40 cm:n kolleja. Siis jo tuollainen 40 cm:n kala olisi ollut tähän puroon jo aivan loistava löytö mutta että vieläkin tätä isompia!!

Big mama - upea 'kamerasaalis'

Tälläistä näin ison kalan löytämistä kameran eteen pidän jopa paljon arvokkaampana kokemuksena kuin sellaisen saamista siiman päähän. Niin harvinaista se on. Varsinkin näin pienessä purossa. Purossa, jonka yli hyppii melkein kohdasta kuin kohdasta. Isoja taimenia olen toki aikaisemminkin päässyt kuvaamaan mutta nämä ovat olleet merestä nousseita. Nämä upeat nyt kuvatut kalat ovat sen sijaan järvikaloja.

Nuo ison naaraan ympärillä pyörivät koiraat olivat jo aikaisemmin intoutuneet melkoiseen nahisteluun, sillä usealla kalalla näkyi nirhaumia siellä täällä. Parilla kalalla näkyi vaaleita kohtia päässä ja yhdellä selässä. Muutama puronieriäkin näkyi olevan paikalla mutta nämä eivät uskaltautuneet lähellekään taimenia. Ei ollut siis samanlainen meininki kuin edellisessä kuvauspaikassani.



Ikävä kyllä tällä kertaa hyvät kuvat olivat kortilla. Valoa ei riittänyt kuin nimeksi ja kalat aktivoituivat muutenkin vasta kunnolla päivän jo hieman hämärtäessä. Ei se kutukuvaajan homma mitään helppoa ole. Työn ja tuskan takana ovat ainakin itselleni riittävän hyvät kuvat.




Friday, October 10, 2014

Sora pöllyää

Kalastaminen pusikkoisilla puroilla kesähelteillä on varsin rankkaa puuhaa. Mutta niin on rankkaa puuhaa heilua pusikkoisilla puroilla kameran kanssa kyttäämässä lohikalojen lisääntymispuuhia. Kalat ovat kuitenkin varsin arkoja mutta hyviä kuvia saadakseen sitä joutuu ryömimään ja väijymään oikein urakalla. Siellä sitten röhnötät nokkospusikossa ja odotat niitä kiimaisia kaloja saapuviksi. Retkipatja olisi pitänyt tänäänkin ottaa mukaan ettei olisi tarvinnut mutaisella rantapenkalla maata.



Kuvia onneksi syntyi varsin runsaasti. Vesi oli tosi alhaalla mutta onneksi ei tuon sameampaa. Paikallinen maajussi tosin yrittää tähän muutosta, sillä oli näkynyt vetäneen uutta ojaa pitkin peltoja. Ja tietenkin uusi oja päätyy suoraan puroon ilman minkään valtakunnan saostusaltaita. Sinne päätyy kaikki savivelli suoraan puroon.




Aluillaan näyttäisi olevan kutupuuhat, sillä kalojen toiminta oli lähinnä tuollaista pientä nahistelua. Lisäksi isommat naaraat näyttivät olevan vielä jossain muualla. Ainoastaan yksi big mama oli paikalla - iso puronieriä. Taimenet olivat aavistuksen pienempää kaliberia...




Friday, October 3, 2014

Syksyn haukikausi käyntiin

Syksy ehti tällä kertaa lokakuulle asti ennen kuin ehdin haukien perään merelle. Keväällä tuli toki joku reissu renkaalla käytyä mutta syksyn osalta meni hieman myöhään. Ehkä kesäiset ja lämpimät kelit vaikuttivat tähän osaltaan. Vesikin ollut vielä aika lämmintä...

tarpeeton lintuansa

Melko monen mutkan kautta päädyin siis lopulta meren rannalle. Hidasta oli matkalle lähtö ja matkan tekokin. Kaikenlaista. Välineitä kasatessani kuulin jostain hyvin läheltä linnun ääntelyä. Ruovikosta ei paljastanut ensin lintua lainkaan. Vain ääni. Sieltä paljastui kuitenkin katiska missä tuo lintu oli. Joku urpo oli jättänyt katiskan nielun auki ja lintu on jäänyt sinne ansaan. Pari sen kohtalon toveria oli sinne myös päätynyt ja ne olivatkin jo heittäneet henkensä. Onneksi sentään tämä yksi pikkuinen oli vielä hengissä. Vapautin hätääntyneen luontokappaleen ja sijoitin katiskan uudelleen siten ettei sinne uusia siipiveikkoja menisi. 

Puikkarille valkoista

Oli muuten vesi taas jotenkin alhaalla meressä. Varsinkin ensimmäisessä paikassa olivat vesikasvit vallanneet koko mestan. Tuttu paikkahan se oli aikaisemmilta reissuilta mutta eipä tuota kasvustoa aikaisemmin noin paljon ole ollut. Heinäpusikoissa lymysi toki useitakin kaloja kunhan sai perhon uimaan niistä läpi.

Päivä alkoi aivan liian tyynenä ja aurinkokin möllötti pilvettömältä taivaalta. Vasta iltapäivän tullen keli kääntyi tuulisemmaksi ja silloin alkoi myös kala hakkaamaan paremmin perhoon. Tai siis aavistuksen kookkaammat kalat. Puikkari tykkäsi syödä myös tyynellä. Päivän isoimpaan kalaan sitten päätinkin kalastukseni tuon päivän osalta. 

Tähän oli hyvä lopettaa
Kalat tuntuivat pitävän aika nopeasta uitosta. Hienoja tällejä tuli kun pisti vavan kainaloon ja veti roly-polylla kaksinkäsin. 






Thursday, September 11, 2014

Loppukiri Kymöllä

Pitkään en taas pysynyt poissa Keski-Suomesta, sillä tällä kertaa päädyin täydentämään suoraa Kymönkoskelle. Aikaisemmin tänä kesänä olen jo siis heittänyt Kärnällä ja Kellalla ja nyt oli Kymö vuorossa. Joka ainoa kerta kun olen Kymöstä ohi ajellut, niin koski on ollut tyhjä. Ei ole siis ollut ilmeisesti kalamiesten suosiossa Kymö menneenä kesänä.


Tosin juuri nyt hetki ennen rauhoituksen alkamista vesi oli koskessa todella alhaalla. Ehkäpä siinä yksi syy kalamiesten puuttumiseen. Tälläkin kertaa olin koskella yksin eli sain kalastaa mielin määrin juuri niitä kohtia koskesta kuin itse halusin. En muuten muista, että olisin Kymöä koskaan kalastanut näin vähällä vedellä. Kokemus siis tämäkin.

Kymön istaripulikka

Kymö on perinteisesti ollut varsin hyvä pinturipaikkana. Siksipä aloitin kalastukseni pintaperhoilla. Heitin kosken yläosan parhaimman näköiset paikat nopeasti läpi ilman mitään tapahtumia. Niska, mikä on myös perinteisesti erinomainen, jäi oikeastaan kokonaan kalastamatta. Virtaus oli aivan olematon ja särkikaloja oli siellä aivan puurona.

Kalastus tuntui olevan koko kuuden tunnin luvan ajan melko vaikeaa. Töitä sai tehdä runsaasti, että ottihaluisia kaloja löytyi. Kaloja kuitenkin oli, sillä pari ihan kivan kokoista taimenta uiskenteli jopa jaloissa varsin passivisen oloisina. Onneksi kuitenkin niitä aktiivisiakin oli eli ei tarvitse kikuleita nytkään uitella padassa. Ikävä kyllä koko reittiä on leimannut tällekin kesälle rasvaevällisten kalojen melkein täysi puuttuminen. Kaikki kalat näyttävän olevan eväleikattuja istareita. Eikä näiden kalojen kuntokaan ole kovin kaksinen ollut.

harjoitussiika juuri ennen joukkuekisaa

Mutta nyt on rauhoitus alkanut ja taimenet saavat olla rauhassa. On aika keskittyä muihin lajeihin ja muihin paikkoihin. Vaikka siikaan, kirjoloheen ja haukeen. Tulevana viikonloppuna on tulossa joukkue-sm kisatkin. Siellä sitten niitä kirjolohia...toivottavasti. Tai siikoja. Kiitos!