Friday, July 18, 2014

Hammonjoki 18072014

Piiiitkääästä aika Hammolla. Oli taas varsin helteistä heti aamusta. Ilmasto jokivarren pusikossa olikin lähes sademetsämäinen, hyvin kostea ja kuuma. Aavistuksen omainen usvakin nousi joen pinnalta, sillä lämpöero ilman ja veden välillä on kuitenkin varsin huomattava. Vesi on kylmää. Alueen lukuisat lähteet pitävät tästä huolen. Ja vesihän on taas todella alhaalla sekä kirkasta.

Aloittelin kalastusta leppoista ylemmältä osalta ja läheltä laavua. Vanhoissa perinteisisssä paikoissa oli rutkasti kalaa ja muutaman niistä koukuttelinkin lähinnä pintureilla. Jokunen harjuskin oli joukossa. Muuten puronieriät pitivät huolen siiman kiristelystä.

Vähissä on vesi

Ensi kaudella olisi taas tavoitteena hakea kilpailemaan Hammolle. Miksipä siis en käyttäisi tilaisuutta hyväkseni ja treenaisi kilpailun omaisesti? Koska Hammon poolijako on enemmän kuin tuttu, niin siirryin kalastamaan noita kisapooleja kuvitteellisesti kilpaillen. Suunnitelma oli kalastaa vaikeimmasta päästä olevia pooleja tai sellaisia mitkä ovat aikaisemmissa kilpailuissa tuottaneet vaikeuksia.

Aloitin siis ylimmältä poolilta eli ykkösestä. Tuo pätkähän on hyvin matala mutta kalaa (arkoja ja pieniä) on varsin runsaasti. Kalastin siis tunnin jokaista poolia aivan kuten kisoissakin tehdään. Ensimmäinen pätkä alkoi varsin vaisusti, sillä kalat tuntuivat säikkyvän jokaista pientäkin liikettä. Ja perhon tippuminen veteen säikytti ne loputkin. 'Kisajaksoni' oli lähestymässä loppuaan kun lopulta keksin, että kuinka niitä kaloja taas pitikään kalastaa. Haavi heilahteli viimeisen vartin aikana useampaan kertaa. Niin, tällä kertaa mukana oli haavikin mitä en yleensä Hammon reissuilla mukana pidä. 8 nieriää.

Jatkoin pienen tauon jälkeen suoraan poolista kaksi. Tämäkin on hyvin matala pätkä ja alueen pari syvempää monttuakin ovat vuosien saatossa madaltuneet rutkasti. Poolin yläpäässä möllötti hieman suunpielestään repaleinen hieman isompi nieriä. Kerran se kävi pinturia katsomassa mutta muuten ei välittänyt mistään mitään. Ei edes säikkynyt kalamiestä. Poolin kalat olivat lähinnä hyvin pieniä nieriöitä. 5 nieriää.

Hammon kisassahan kalastetaan perinteisesti pari jaksoa molemmilla alueilla, ylemmällä ja lammen alapuolisella. Siksipä siirryin kahden ensimmäisen 'jakson' jälkeen alapätkälle. Valitsin jälleen varsin matalan poolin eli kahdeksikon. Poolin yläosan parista syvemmästä montusta löytyi välittömästi pari nieriää nymfillä. Matalat koskipätkät jätin suosiolla kalastamatta ja valuin alemmaksi. Paljon näytti olevan pientä ahventa. Onneksi myös nieriötä löytyi yhden harjuksen lisäksi. 7 nieriää.

Että semmoinen treenisessio. Hieman jäi kaksijakoinen fiilis, sillä alku oli hyvin tahmeaa. Varsin tuo kakkospoolin kalamäärä oli suorastaan säälittävä. Kalat olivat todella pieniä ja kiinni pysymisen kanssa oli hieman vaikeuksia. Toisaalta tuo poolin 8 kalastus oli jo huomattavasti parempaa.

Vihreää massaa

Tarkoitus oli kalastaa myös neljäskin pätkä. Kohteena oli pooli 5 eli ns. peltopooli. Näin loppukaudesta joki kuitenkin näyttää aivan erilaiselta kuin alkukesästä. Peltopooli ei ollut yksinkertaisesti kalastettavassa kunnossa. Joki oli täpösen täynnä vihreää heinää ja lähes umpeen kasvanut. Vuosi vuodelta tilanne vain menee pahemmaksi ja pahemmaksi. Vettäkin kun on todella vähän, niin eihän se tilannetta auta. Tulevaisuus näyttää vähintäänkin synkältä...



Tuesday, July 15, 2014

Kiertopalkinnot

Note to myself. Ensi kerralla kun lähdet kalaan, niin tarkista, että millaisia perhorasioita löytyy perholiivien taskusta. Taimenkalalla olisi varsin mukava olla muitakin kuin kirjolohiperhoja taskussa. Keski-suomen reissun jälkeen kävin tekemässä lyhyen piston Nukarinkoskelle. Silloin sulloin taskuun kirjolohiperhoja ja niitä löytyi siis liivien taskusta edelleen. Streameriaskit ja vastaavat olivat saaneet siirtyä hetkeksi nurkkaan. Ja siellä ne olivat sitten tällä taimenreissulla.


Onneksi mukana oli kuitenkin yksi nymfiboksi sekä kasa pintureita. Jostain sekalaisen rasian kulmasta löytyi lisäksi muutama räjähtänyt streameri. Niillä mentiin nyt.

Ensimmäinen parempi kala muljahti haaviin peräti kahden kalastusminuutin kohdalla. Kala oli varsin pirteä ja jo pelkästään sen väsyttelyyn ehti kulumaan tovi. Tästä episodista jäi kuitenkin mieleen kalan suunvärkin kunto. Kuinka ihmeessä paikassa, jossa on vain perhokalastus sallittu ja väkäsettömät koukut suositeltuja, voi kalan leuat olla moisessa kunnossa. Jotain isompaa rautaa ja todella ronskeja otteita tuollaisiin kyllä tarvitaan. Vapautettavaa kalaa pitäisi kyllä ehdottamasti käsitellä hieman eri tavalla.

Yksi kiertopalkinnoista
Nämä eteläisen Suomen koskivedet ovat muutenkin täynnä useampaan kertaan ongittuja kaloja. Tai ainakin näin keskellä kesää jolloin koskiin tuskin nousee suuremmissa määrin uusia kaloja. Niitä samoja kaloja sitten ronkitaan tasaisella kalastuspaineella. Kiertopalkintoja nämä asentokalat.

Oikein vapautettana kaloille ei ole kuitenkaan juurikaan harmia tästä prosessista. Tässä muutama päivä sitten tuli juurikin vertailtua kuvattuja kaloja tältä ja edelliseltä kesältä. Eräskin taimen oli viime vuonna n. 45 cm:n mittainen ja tämän vuoden kuvassa oli sille kertynyt muutama sentti mittaa lisää. Ei ihan valtaisa kasvutahti mutta kala oli sentään säilynyt hengissä ainakin yhden lisävuoden. Jo siitä voi olla tyytyväinen. Vielä kun se ehtisi kutemaan ainakin kerran.


Oravan eväät
Oli muuten hauska kaveri tuo orava. Tuo otus pyyhälsi siltaa pitkin yli sillan ja selvästi tarkkaili epäluuloisena koskessa seisonutta kalamiestä. Puun alla oli kuitenkin sieni minkä kurre nappasi mukaansa. Sitten se paineli puuhun ja jäi edelleen tapittamaan kalamiestä. Miksi tehdä jotain muuta kuin voi syödä?



Friday, July 4, 2014

Tour de Keskari 2014

Tässä on nyt pari toipumispäivää takana muutaman päivän Keski-Suomen reissusta. Neljä päivää noin tarkemmin keskisessä Suomessa tuli heiluttua. Siis neljä kalastuspäivää putkeen. Ensimmäisenä tuli tehtyä paluu kisakentille Muuramessa...

Kisakalenteriini päätyi siis lopulta vain tämä Muuramenjoen alkukarsinta. Toinenkin oli ohjelmassa mutta jouduin sen peruuttamaan muiden menojen takia. Mutta eipä se mitään. Muutaman välivuoden jälkeen oli ihan mukava kalastaa yhdessäkin perhokisassa.

Valmistautuminen kisaan oli täysi nolla, sillä vielä aamulla ennen jakson alkua kaikki välineet olivat kaikkea muuta kuin kisakunnossa. Hieman niitä pitikin viritellä, että kalusto oli sääntöjen määräämässä kunnossa. Mutta koska paineettomasti muutenkin kisassa olin mukana, niin tästäkään en jaksanut stressiä ottaa.

Jyrki juoksuttaa kalaa mitattavaksi

Taistelupariksi arpa heitti Hiltusen Jyrkin. Koska Jyrki jos kuka tuntee Muuramen kuin omat taskunsa, niin odotettavissa oli paljon tapahtumia. Ja minulle synkkiä hetkiä katsoa kuinka Jyrki tyhjentäisi pajatson edeltäni. Kisa alkoi siis kolmospoolista ja sen Jyrki todellakin tyhjensi. Jakson ensimmäiset minuutit olivat hurjaa katsottavaa. Mittakaukalossa kävi kalaa yhdellä syötöllä.

Oma jaksoni Jyrkin jälkeen oli siis varsin vaikea. Jo ensimmäisistä kalatapahtumista huomasi, että varovaisiksi pirulaiset heittäytyivät. Onneksi poolista löytyi vielä muutama kala mutta useampi olisi pitänyt ehdottomasti saada myös ylös asti. Kolmella kalalla ei paljon juhlittu.

Kakkosjaksolla hyökkäilin siis edelleen Jyrkin jäljillä. Vitospooli oli aavistuksen pidempi ja siten siihen jäi myös enemmän kalastamattomia kohtia sekä koukuttamattomia kaloja. Pari päivää aikaisemmin sidottu UV-liimanymfi osoitti toimivuutensa ja nouti haaviini 6 kalaa (5 taimenta ja yhden kirjon). Hieman parempi jakso siis.

Muuramella toiminut

Ruokailutauon jälkeen osat vaihtuivat. Nyt pääsin ensimmäisenä pommittamaan poolia 7. Aamun jaksoilla tämä oli ollut erittäin vaikea pooli eikä kalaa ollut juurikaan noussut. Eikä kyllä meinannut nousta nytkään. Jakson puolivälin kieppeillä siiman päässä kävi mitallinen särki mutta se ei ikävä kyllä pysynyt. Hiljaista piteli ja kalat olivat yllättävän kateissa. Pooli oli päällisin puolin oikein hieno mutta kalaa ei näyttänyt olevan. Useiden perhojen vaihtojen jälkeen tavoitin vihdoin erittäin pirteän kirjolohen ja jouduin jopa hieman juoksemaan sen perässä. Seuraava kilpertti oli sitten huomattavasti rauhallisempi ja päätyi nopeasti haaviin. Pari kalaa siis tältä jaksolta. Jyrkille samasta poolista yksi taimen.

Viimeisenä sitten särkipoolille eli ykköselle. Aloitinkin jakson särkien tavoittelemisellä. Eipä siitä mitään tullut, sillä siiman päässä kävi ahven sekä hyvin pieni särki. Poolissa oli kuin olikin muutama kirjolohi ja niistä pari sainkin siiman päähän. Molemmat katkoivat kuitenkin piuhat eli korttiin jakson jäljiltä puhdas nolla. Pah! Jyrkille sentään yksi kirjolohi ja muutama alamittainen särki.

Nimi listalla löytyi siis lopulta aika kaukaa kärjestä. Kaloja tuli kuitenkin 11 eli sen puolesta ihan mukavasti. En ole kuitenkaan lainkaan pettynyt, sillä oikein hauskaa oli kilpaileminen pitkästä aikaa. Syksylle hainkin jo pariin kisaan, sillä onhan sitä järvikalastustakin kokeiltava :)

Kisan jälkeen suuntasin hieman enemmän pohjoiseen eli mökille elpymään. Pitkään en jaksanut paikallani olla, sillä kalalle oli päästävä kun siellä kerran oltiin. Sunnuntain tein vain pienen piston eräälle joelle kauppareissullani.

Maanantaiksi soittelin sitten luvan Kärnälle. Helppoa oli luvansaanti, sillä paikalla ei ollut ketään muita. Lienee kallis hinta sekä taimenen nykyinen korkea alamitta tehneet sen, että kalastajia on nykyään aika vähän.

Kosken rantaan saavuttuani alkoi yllättäen vesisade. Ja sitä kesti ja kesti. Koko sen kuusi tuntia jonka joella heiluin. Onneksi kalat olivat kuitenkin luvan alkuhetkillä vielä pinta-aktiivisia, sillä ehdin onkimaan kasan taimenia pintaperhoilla. Kaloja kävi myös pinnassa mutta osa nousi hakemaan myös sokkona heitettyjä pintureita.

Yksin Kärnän pinturikaloista

Sateen yltyessä pinta-aktiivisuus katosi ja oli aika ryhtyä ronkkimaan kaloja hieman syvemmältä. Nymfivirityksillä kaloja sitten nousikin tämän tästä. Kaikki kalat olivat eväleikattuja istareita. Osa jopa varsin tuoreen näköisiä. Ikävä kyllä.

Neljäs kalapäivä tuli sitten kuitattua Tainionvirralla, jossa kalastelin pari tuntia ihan noin vaan ohikulkumatkalla. Vettä ei yllättäen satanut :)



Tuesday, June 17, 2014

Lyhyt tämä Suomen kesä

Todellakin nopeasti vaihtuvaa sorttia nämä Suomen säät. Välillä rymytään helteisessä pusikossa ja seuraavaksi palellaan kesäkuussa juuri ennen juhannusta pahemmin kuin keväällä sumariaikaan. Luntakin näyttäisi satavan kesäkuussa enemmän kuin huhtikuun alkupäivien sumarireissuilla. Mutta mistäpä suomalainen ei puhuisi mielummin kuin säästä...


Eväleikattu pötkylä - palautettu


Sääennusteita en tutkinut  tälläkään kertaa etukäteen kun kalalle oli päästävä. Melkeinpä taukoa olen joutunut viime aikoina viettämään kalastuksesta, sillä Jukolan viesti ja muut suunnistustapahtumat ovat pitäneet kiireisenä. Jotain lyhyitä pistoja olen toki kalavesille tehnyt mutta niitä ei lasketa. Tai siis ei lasketa täällä blogin puolella.



Hieman hankalaksi meni tämä kalareissu, sillä lähtöä tehdessäni en löytänyt kahluukenkiä mistään. Siitä aiheutuneesta 'stressistä' johtuen unohdin sitten pakata säkkiin mukaan pintasiimalla varustetun kelan. Mukana oli siis vain nymfisiimat eli pinturin ja streamerin heitto sai jotakuin jäädä tällä reissulta väliin. Hetken kyllä yritin uittaa Ikonin nymfisiimalla muutakin kuin pelkkiä nymfejä. Yllättäen se ei ollut aivan täysin mahdotonta mutta erityisen nautinnollista se ei ollut. Nymfihommissa siima puolestaan toimii aivan erinomaisesti.

Uutta testattua kalustoa
Nymfipeleillä siis mentiin vaikkakin pinturia olisi tehnyt mieli heittää. Päikkäreitä kuoriutui useampaa lajia lumisateestakin huolimatta. Jokunen pienempi kala niitä kävi noutamassakin pinnasta. Ehkä yksi isompikin.

Oli taas vesi Ekolla väriltään hyvin ruskeaa. Suolta näyttäisi tulevan edelleen jotain ylimääräistä. Perhot raapivat pohjastakin jatkuvasti ruskeita limamatoja. Tainionvirran vettä pitäisi pullottaa ja lähettää sitä juotavaksi poliitikolle, joka kehui turvesoiden lähivesiä juotavan hyviksi. Mukamas nykytekniikalla ympäristöhaittoja ei juurikaan ole. Hah!



Monday, June 9, 2014

Turpakekkereillä

Tänään kävin nopealla iltapäiväreissulla paikallisella turpajoella. Vesi oli väriltään melkoista kuraa, sillä viime aikoina on ollut melko rapsakoita sadekuuroja. Onneksi vesi oli kuitenkin sopivan alhaalla tuloksellista perhokalastusta ajatellen.


Kosken rantaan astellessani näin aivan rantaviivassa molauttavan kalan. Sekunnissa olin saanut perhot veteen ja odotin ensimmäistä ärhäkkää turvan ottia. Kala nasauttikin välittömästi perhoon ja ponkaisi ilmaan. Koskihauki! Kala kuitenkin irtosi aikansa temuttuaan. Vaihdoin hieman paikkaa ja kävin koukuttamassa toisaalla pari turpaa.

Palasin takaisin samaiselle kivelle ja tartutin myös siitä pari turpaa. Seuraavaksi tuo sama luupää paukatti perhoon uudestaan ja katkoi siimat. Sitaisin uuden perhon siiman jatkeeksi ja jatkoin kalastusta. Eikä aikaakaan kun tuo sama hauki otti jälleen kerran. Nyt kala tuli myös ylös asti. Vaikka hetkeä aikaisemmin perho  oli jäänyt hauen kitaan, niin nyt sitä ei enää kalan leukaperissä ollut. Väkäsetön koukku voi siis pudota hyvinkin nopsaan irti kalan leuoista.


Turpiakin siis nousi. Muutama kala posautti myös pinnassa mutta pintaperhoista ne eivät vielä innostuneet. Pintaperhoakin siis heitin mutta pensaiden alta niihin räppäsi kiinni vain särkiä. Ehkä vesi on kuitenkin vielä aavistuksen verran sameaa. Mutta pitkään ei varmasti mene, kun pinturisesonki on parhaimmillaan.



Thursday, June 5, 2014

Hikinen purokalastaja

Jostain syystä päädyn varsin usein helteillä kalalle jonnekin pienille puroille. Ehkä viilentävät varjot vetävät puoleensa. Ikävä kyllä usein kuitenkin joutuu hikoilemaan varsin runsaasti ennen kuin sinne puron varteen edes pääsee. Tänäänkin taisi vierähtää tunti ennen kuin pusikoiden keskellä virtaava pikkupuro oli saavutettu.

Ei paljon jalat maata tavoita tässä risukossa
Matka purolle piti sisällään kaikkien risukoiden isän ja äidin. Molemmat siis samalla kertaa. On se vaan hienoa tämä nykypäivän metsänhoito. Aivan täysin en ymmärrä mitä saavutetaan metsien kyntämisellä hermottomille ojille. Siihen sitten pukkaa miehen mittaisen heinikon ja pusikon. Lisäksi samaan kasaan vesotaan kaikki ylimääräinen puu järjettömäksi risukoksi. Huonokuntoisemmalla saattaisi olla asteen verran tukalampaa näissä olosuhteissa. Onneksi olen kuitenkin tottunut rymyämään metsässä.

kaislakorento
Lopulta siis tavoitin iloisesti solisevan puron. Vesi oli melko alhaalla mutta ei kovinkaan kirkasta. Tosin tämän puron vesi ei ole koskaan mitään kristallin kirkasta vaikka sivupurot ruokkivatkin pääuomaa kirkkaalla lähdevedellä. Tiedoksi muuten, että allekirjoittaneella on lupa kalastaa tällä purolla eli mistään salakalastamisesta ei ole kyse. Joskus jotain tälläistä palautetta on tullut puroilla keikkumisesta.

vähän on vettä
Yksi syy miksi pidän helteellä purokalastamisessa on myös maahyönteisten runsas määrä. Erilaisia pörriäisiä lensi nytkin ristiin rastiin sekä siellä ja täällä. Oli kaislakorentoja, päiväkorentoja, vesiperhosia sekä kaiken maailman muita ötököitä. Kalat myös näitä kaikkia nauttivat suurella antaumuksella jos vain kiinni saavat.

Joskus aikaisemmassa purobloggauksessa kaipasin erittäin ohuita perukesiimoja. Niitä lopulta löysinkin ja ne olivat jopa mukana. Matalien purojen kalastamiseen yksinkertaisesti tarvitaan pieniä perhoja ja ohuita siimoja. Kalat eivät ole valtavan isoja eli turha uittaa esimerkiksi jättitinseleitä. Hyvin pienet pinturit sekä nymfit sen sijaan kuuluvat puromiehen rasiaan.
ohutta siimaa

PT:n pettämä
Aikaisemmin puro on ollut lähinnä puronieriöiden hallintoaluetta. Jostain syystä purkkarit olivat nyt melko hyvin piilossa. Tai siis sellaista määrää kuin aikaisemmin ei juuri tänään ollut. Siis eivät ainakaan perhoon hakanneet. Eikä niitä pintakäyntejäkään niin hirveän runsaasti ollut. Heitin kuitenkin pinturia sokkona ja joku kala siihen nousikin. Allrounderina kuitenkin oranssikuulainen PT-nymfi on aina hyvä valinta (siis tälläiseen sameahkoon veteen). Kuvankin kala sen kelpuutti. PT tarkoittaa siis Pheasant tailia...





Sunday, June 1, 2014

Nukarinkosken alkukarsintaa seuraamassa

Kävin sitten seuraamassa Nukarinkosken alkukarsintaa yhden jakson eli parin kalastetun poolin verran. Muutaman kuvan räppäsin. Ja muutaman vain siksi, että kyseisillä pooleilla kalantulo oli aika nihkeää. Ne vähänkin tapahtumat päätyivät 'lohien' eduksi.

hetki ennen irtoamista

Ja vielä linkki KUVIIN