Rip-rap kirjakauppaan

Kanervan Pertti on saanut taas uuden kirjan markkinoille. Mainostan kirjaa myös täällä, sillä opuksesta löytyy isot kasat allekirjoittaneen ottamia kuvia. Menkäähän kauppaan ostamaan!

Mm. Suomalainen kirjakauppa myy tää hintaan 34,95 €. Tässä suora linkki.

Talvi on jo melkein ohi

Talvi väistyi taas hetkeksi ja voisin sanoa, että tänään oli ensimmäinen kevätpäivä. Huolimatta siitä, että vielä on helmikuu. Ei tosin kovinkaan montaa päivää enää. Pian käännytään maaliskuulle eli sumukorentojen kuukaudelle. Tämän päiväinen oli kuin ennakkoa tulevasta. Parhaimmillaan auton lämpömittari nakutteli plussaa kuuden asteen verran. Oli erinomainen kalapäivä!

Perinteinen kalakuva

Huono poseeraaja - siis tuo kala

Aika rutkasti olen perhoja viime päivinä sitonut. Näistä uusista en tällä kertaa kelpuuttanut mukaan kuin muutaman Peeping caddiksen. Tosin ne olivat aavistuksen liian järeästi painotettuja paikkoihin joissa tänään kalastin. Tämän tästä kolisivat pohjaan. Varsinkin kun vesi on viime aikoina laskenut ja siten myös virtaus joessa on hieman rauhoittunut. Toimivia pelejä ovat kuitenkin, joten paikkansa rasioissa ovat ansainneet. Iso kasa muita perhoja jäi odottelemaan kevättä.

Tänään tuli muutenkin kalastettua hieman aikaisempaa enemmän pienillä perhoilla - eli siis larvoilla ja nymfeillä. Indikaattorin alla niitä roikottelin. Thingamabobberin alla. Kalatkin tuntuivat setistä tykkäävän. Peukut pystyssä suorastaan olivat. Tunnustan kuitenkin mätkineeni myös streamereitä ja niistäkin ne pirulaiset nauttivat.

Kalat eivät ole ilmeisesti kaikilla nakertaneet

Tallattua tannerta

Hullu taimen yritti myös nauttia välipalakseen indikaattorini. Kala nousi yllättävän rauhallisesti tavoittelemaan mollukkaa kuin mitä tahansa pinnassa räpistelevää hyönteistä. Ei ollut kyllä ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta. Mutta mitään koukkuja en rupea kohon kylkeen virittelemään. Ei kannata edes ehdottaa :)

Kierteessä

Perhojen sitominen pistää jostain kumman syystä lähtemään kalalle. Kalastaminen puolestaan pistää sitomaan perhoja. Muna vai kana? Edellisellä reissulla kaipailin hieman nymfillä kalastamista. Siitä se ajatus sitten lähti ja täytin nymfirasiaa uusilla 'talvinymfeillä'. Vanha malli ja toimiva sellainen. Kumijalkahärpäke. Alla olevassa kuvassa ei ole näitä nymfejä :)

Järeämpiä matoja

Ihmeellistä on myös se, että uudet perhot saavat aina eniten uittoaikaa. Rasiat pursuavat vanhoja perhoja mutta silti siiman päähän valikoituvat aina ne uusimmat. Taskut ovat täynnä rasioita mutta yhdelläkin taitaisi tälläiset talvireissut pystyä heittämään.

Mietin paluumatkalla enemmänkin noita vanhoja perhoja. Muistan tapauksen jolloin siiman päähän päätyi pari kesää autossa pyörinyt yksinäinen putkiperho. Olin kalassa Ruhanvuolteella Kymijoella. Aikaa tästä on enemmän kuin kymmenen vuotta, sillä Ruhalla en ole vuosiin kalastanut. Enkä Kymijoella muutenkaan. Suunnitelmana on kyllä ollut aloittaa uudestaan. Aikoinaan syksyn perhokisat tuppasivat häiritsemään ja siten syksyinen lohenkalastus sai antaa tilaa perhokisoille.

Siis tuo ikivanha putkiperho päätyi siiman päähän. Ja heti ensimmäisellä laskulla käytin rannassa kympin ja kolmosen kalat.  Ei pidä siis suotta karsastaa vanhojakaan perhoja...

Tänään käytin kuitenkin vain noita uusia perhoja. Puolet päivästä meni nymfeillä onkien ja puolet kärkiuppoavalla streamereitä mättäen. Kaikki kalatapahtumat tulivat jälkimmäisellä metodilla. Ikävä kyllä. Olin sen verran asennoitunut nymfeillä kalastamiseen, että mielelläni olisin jonkun kalan niilläkin tartuttanut. 

Kevyttä väkkyrää pohjasiimakin ;)

Nymfit olivat tänään pintasiiman jatkeena. Hetkeen en ole pintasiimalla kalastanutkaan. Tulipa huomattua, että käyttämäni kutosen siima alkaa olemaan elinkaarensa ehtoopuolella. Aikamoinen väkkyrä siimaksi. Pakkasta oli peräti kuusi astetta, mikä oli enemmän kuin mitä säätiedotus lupasi. Eli olosuhteet vain pahensivat tuota väkkyrää. Pintasiima menee kyllä pian vaihtoon. Ja samalla   myös pohjasiima ja ehkä kelakin. Sen verran pieni tuo kela, että ei oikein kutosen siima pohjineen siihen mahdu.

Vanhat kujeet

Nah...Vuosi vaihtunut sitten edellisen blogikirjoituksen mutta en aio toistaa sitä tuttua kliseetä minkä jokainen tietää. Uusia kujeita en ole todellakaan keksinyt, sillä pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan. Edellisen blogikirjoituksen jälkeen olen toki kalassakin käynyt mutta sanoiksi en ole niitä vääntänyt. Hyviä reissuja kaikin puolin.

Talavi..

Tänään tuli sitten tehtyä vuoden ensimmäinen kalareissu ja hankittua kauden ensimmäiset luvat. Siitä se lompakko alkaa lihomaan mutta ei seteleistä. Pari muuta kausilupaa menee vielä hankintaan.

Respektiä täytyy muuten antaa Pietun viimeiselle blogikirjoitukselle. Siis tälle. Sanoisinko, että Suomen perhokalastusblogihistorian yksi parhaimmista ellei paras kirjoitus. Hyvä Pietu! Uusia blogeja tupsahtelee eetteriin tämän tästä mutta oikeasti harvaa tekstiä tulee edes luettua kokonaan. Pietun juttu kestää vaikka useammankin lukukerran.

No joo... Päivä meni siis streamereitä paiskaten kärkiuppoavalla siimalla. Siis ne vanhat kujeet käytössä. Uutta on se, että vaihdoin siiman merkkiä ja olen vihdoin löytänyt siiman mikä toimii kyseisellä vavalla. Perhoissa oli myös jotain pientä lisämaustetta mutta hyvin perinteisellä kaavalla kuitenkin. Mukanani oli myös pintasiimalla varustettu kela mutta enpä jaksanut turata siiman/kelan vaihtojen kanssa. Syönti ei ollut ehkä ihan parhaasta päästä mikä olisi osaltaan puhunut nymfikalastuksen puolesta. Eli siis siiman vaihdon jälkeen olisi ollut tasapainoisempi setti käytössä noin nymfihommeleita ajatellen.

Hah! Pipo vinossa! Yo man...

Streamerit kuitenkin tehosivat edes sen verran, että uusi kalastuskausi on myös kalojen osalta avattu. Tuli siis jatkettua, siitä mihin mennyt kausi jäi...Onnistuneisiin kalastusreissuihin. Pxi ehkä erimieltä, sillä hänen perhovapansa lyheni muutaman sentin tällä reissulla. Toivottavasti ei kutistu enempää...

Oikeassa sivupalkissa muuten taas tämän talvinen sidontaprojekticountteri. Kovin hitaasti syntyy uusia perhoja. Potku persuksiin omalla monolla!

Kypäräsankareita uittamassa

Nyt olisi talvea peräti vajaa pari viikkoa takana. Pakkasiakin on pidellyt. Eilen jopa aamusta - 22 C. Ja se kyllä näkyy jo vaikka reilu viikko sitten oli useita asteita plussalla ja kellurenkaassa tuli vielä istuskeltua. Nyt on joetkin jo aika tiukasti jäässä. Ei olisi uskonut, että niin nopeasti. Yllätys se olikin, kun tänään joen rantaan kurvattiin.

Pilkkipaikkako?

Ei ole nimittäin koskaan olleet nuo tutut joet niin pahasti jäässä kuin juuri nyt. Ja tähän aikaan vuodesta. Ja huolimatta siitä, että vettä huilaa joessa reilusti. Talviselta näytti eli oikein sopivaa talvikalastusta ajatellen..hih. Pakkastakin vielä...

Ihan jokaiseen suunniteltuun paikkaan emme heittämään päässeet. Ei lähimainkaan. Jäätä ja lisää jäätä. Tukeva kuori suvantojen päällä. Rantapenkoilla lepäili jäälauttoja joiden paksuus jotain viidentoista sentin luokkaa. Ei silti ole asiaa oikein jään reunalta heittämään, sillä useissa paikoissa on runsaasti vettä alla. Eikä se jää oikeasti ole kovinkaan paksua. Ritisee ja ratisee alla.

Kypäräsankari - Helmethero

Sulaa löytyi kuitenkin sen verran, että perhon sai veteen. Pääsinpähän testaamaan uusia kypäräpäisiä streamereitä. Ihan hyvin tuntuivat toimivan. Muutaman kalankin mielestä. Syvälle piti perhot saada muutenkin. Ja hitaasti. Mutta näihän se usein on kylmän veden aikana.


Tästä kohti seuraavaa sidontasessiota ja uutta sulaa hakemaan...viimeistään keväällä ...

Mötköä tuulessa

Koska pari edellisistä haukireissua meni lähinnä pieniä pulikoita nostellessa, niin oli aika suunnata uusille vesille. Linnuntietä tosin matkat ovat varsin pieniä, sillä edelleen pysyn saman kunnan alueella. Karttoja ja ilmakuvia on tullut taas tutkittua ahkerasti.

Säätiedotus lupasi varsin tuulista keliä ja sitä se todellakin oli. En antanut sen häiritä, sillä alueella jonka olin valinnut oli kyllä riittävän suojaisia paikkoja kellurengaskalastukseen. Ja loppujen lopuksi aallotkin olivat yllättävän 'lempeitä'. Ei sellaisia teräviä ja hakkaavia vaan loivasti keinuttavia. Paluumatkalla oli iso mäntykin kaatunut tielle, joten tuulen voima oli kuitenkin ollut päivän aikana varsin navakka.

Kerrankin olin varsin aikaisin liikeellä mutta silti ensimmäinen valoisa tunti meni aivan johonkin muuhun kuin kalastukseen. Tuntia aikaisemmin ehkä pitäisi jo veden äärelle siirtyä. Aamu kun tuntuu olevan aina varsin tehokasta kalastusaikaa. Nytkin päivän ensimmäiset kalat olivat heti selvästi vauraampia. Ensimmäinen kala, joka  nousi n. 15 minuutin kalastamisen jälkeen, oli jo 5.3 kg. Pari heittoa kalan vapauttamisen jälkeen siiman päässä potkutteli arviolta 7-8 kg:n kala mutta sepä ei pysynyt aivan loppuun asti koukussa.

Tästä päivä jatkui kiivaan perhojen vaihtelun ja paikkojen hakemisen merkeissä. Löysinkin toimivan yhdistelmän ja kalaa nousi hetken aikaa varsin mukavaa tahtia. Pieniä pulikoita ja oli aika siirtyä toisaalle sekä pitää tauko.

Päivän kääntyessä iltapäivälle ja ottiperhon löydyttyä oli kalastus varsin leppoisaa. Käytin renkaassa 4.5 kg:n hauen ja kasan pienempiä. Mutta siinä vaiheessa, kun eräs pieni lahti oli jo hyvin pommitettu, päätin siirtyä takaisin alueelle, josta aamulla olin isomman kalan karkuuttanut.

Kyseinen paikka oli kuitenkin tällä kertaa 'tyhjä'. Viereisen kaislikon keskeltä irtosi kuitenkin ensin pienempi kala. Tästä pari heittoa ja pinnassa posahti oikein kunnolla. Hieman järeämpi kala oli ottanut perhon. Vedin kalan maltilla ulos ruohojen keskeltä ja ohjasin renkaan maihin, jossa väsyttelin loppuun 'mötkön'.

Vaaka heilahtikin omiin ennätyslukemiin ja entinen reilu 8 kg:n tilastomerkintä siirtyi historian kirjoihin. Digitaalilukema näytti nimittäin 9.3 kg, joten oli  aika ottaa oikeinkalakuva. Paikalle oli pelmahtanut ohikulkija ihmettelemään kalaa, joten tyrkkäsin Gopron miehelle. Sen verran tutisevat kädet oli kuitenkin kuvaajalla, että hämärtyvässä illassa ei kovinkaan kummoista kuvaa tullut. Mutta kyllä tuosta juuri ja juuri kalan erottaa...

Kylpytakkikostaja (merellä tapahtuu)

Hetki on taas vierähtänyt edellisestä blogipäivityksestä. Se ei kuitenkaan tarkoita ettenkö olisi kalassa käynyt. Takana on nyt useita kelluntarengaskeikkoja merelle. Yhteensä niitä lienee jo seitsemän (7). Mukana siis nuo edellisen blogikirjoituksen seikkailut. Aika monta reissua siis jo takana ja melkoinen kasa haukia. Ankkahaukitarinan jälkeen on noussut ainakin pari vitosen kalaa ja yksi kutonen. Pienempiä sitten sitäkin enemmän.

Parin viimeisen reissun aikana isommat kalat ovat olleet kuitenkin jossain piilossa. Olen käynyt heittämässä myös paikkoja, joista aikaisemmin on vauraampia kaloja tullut. Mutta ei enää. Tänäänkin isoin hauki oli vain kolmosen kala. Muutenkin syönti on ollut varsin vaisua. Näyttäisi, että vesi on ollut laskusuunnassa joten ehkäpä siinä yksi selitys.

Koska nuo ison kalan paikat ovat olleet 'tyhjiä', niin tänään ajattelin käydä korkkaamassa itselleni uusia alueita. Ennakkotyötä olin tehnyt karttojen ja ilmakuvien avulla. Paikka, jonka olin valinnut, näytti ainakin päällisin puolin erinomaiselta ja sinne varhain aamulla suunnistin.

Koska lähistöllä oli mökkejä kuten jokaisessa muussakin kolkassa Suomenlahtea, niin jätin auton reilun matkan päähän rannasta. En vielä vaihtanut kalastusvermeitä päälle vaan kävin katsomassa josko rannasta pääsisi vesille. Vapaata rantaa ko. paikassa oli kuitenkin useita satoja metrejä. Ei siis mökkejä...

Originaaliphoto by T.Pällo

Kävelin pientä tietä myöden kun jostain mäeltä alkoi kuulua epämääräistä mölinää. Pusikosta loikkasi mies kylpytakissa ja kumisaappaissa. Hän lähti juoksemaan perääni.

OUUUHH OUUUUH (ja jotain epämääräistä möngerrystä ruotsiksi)

minä : 'Mitä? Häh?'

kylpytakkimies : 'OUUUH OUUUUH'

minä : 'Siis mitä?'

kylpytakkimies : 'OUUUH. Mitä sinä täällä teet?

minä : 'Olen kalaan menossa. Kävin katsomassa jos pääsisin veteen tuolta rannalta.'

kylpytakkimies : 'Mitä sinä täällä teet? kuka olet?'

minä : 'Kalaan olen menossa.'

kylpytakkimies : 'Mitä sinä täällä teet? Kuka olet?' (ääni nousee lähinnä huudoksi!)

minä : 'Kalamies. Olen menossa kalastamaan haukia.'

kylpytakkimies : (ja vielä kerran) 'Kuka olet?'

Kylpytakkimies : (huutaa) 'SINÄ ET TÄÄLLÄ KALASTA!!!' (muminaa)

Tässä vaiheessa käännyn pois ja sanon miehelle perään : 'hyvää huomenta sullekin'



Että tälläistä tänään. Ja en todellakaan ollut lähelläkään kenenkään tonttia. Paikalla oli mökeistä vapaata rantaa useita satoja metrejä. Mutta pienestä tuntuvat muutenkin nämä ranta-asukit hermostuvan. Ehkä pelko katoavista kaloista niin on niiiiiiiiiiiin suuri!

Päivän aikana mietin itsekseni, että kuinka suuri ero on sisäsuomen ihmisten ja näiden rantaruotsalaisten välillä. Rannikolla tulet varsin usein ajetuksi pois kalavesillä kun taas hieman pohjoisempana olen saanut useita kahvikutsuja tuntemattomilta ihmisiltä sekä kerran jopa lämpimän sauna. Siis ennestään tuntemattomilta ihmisiltä!

Hyvää kalastusaikaa meni hukkaan tuon episodin takia. Otin käyttöön suunnitelma B:n ja vaihdoin maisemaa. Ehdin käymään pari haukipaikkaa läpi ja muutaman kalankin onnistuin saamaan. Mutta koska isommat kalat olivat hukassa, niin hyppäsin autoon ja vaihdoin taimenvesille.

Olin nääs sitonut viikolla muutaman uuden mertsariperhon ja olin ne myös napannut mukaani. Tehokasta peliaikaa oli tosin vain pari tuntia ennen pimeän tuloa. Päätin kuitenkin kalastaa melkein pimeään asti ja se todellakin kannatti. Hämärän jos laskeuduttua onnistuin nimittäin jallittamaan matalasta rantavedestä syksyn ensimmäisen meritaimeneni. Kala ei ollut järin suuri mutta taimen kuitenkin. Tuo 'nippanappa' 40 cm kala sai vapautensa varsin nopeasti.