Monday, April 25, 2016

Järvitreeniä

Alkukesälle olisi kalenterissa yksi järvikisa sekä pari jokikisaa. Järvihommeleita olisi taas tarkoitus harjoittaa hieman aikaisempia kesiä enemmän, joten tästä se oli taas aloitettava. Jäätkin ovat jo lähteneet aikaa sitten mutta järvelle en ollut vielä ennen tätä ehtinyt.


Suuntana oli tällä kertaa Evo. Pienen tiedustelun jälkeen selvisi, että veneitä ei ollut vielä saatavilla. Siksipä piti 'tyytyä' heittämään rannalta. Niemisjärvillä en ole juurikaan rannalta kalastanut, sillä rannat ovat varsin puskaiset. Aluetta ei ole yksinkertaisesti suunniteltu perhokalastajille. Lisäksi rantapuskissa on yleensä sellainen armada tahnamiehiä, että sekaan ei tahdo mahtua. Siksipä olenkin siellä pääsääntöisesti heittänyt veneestä.

Tälle kaudelle on kuitenkin tullut hieman sääntömuutoksia Niemisjärvien kalastukseen, mikä osaltaan ehkä hieman parantaa tilannetta. Kesäkaudella nimittäin kalastaja saa kalastavaa vain yhdellä vavalla. Tai venemies saa uistella kahdella vavalla. Nyt eivät tahnaukot pääse luvallisesti virittelemään vieriviereen vapojaan. Tosin näkyipä tuolla nytkin olevan ukoilla enemmän kuin yksi vapa käytössä. 



Kuulema myös alueen valvontaan ovat panostamassa tänä vuonna. Luvattomia kalastajia tai luvattomalla määrällä kalastavia valvomassa on aikaisempaa enemmän kalastuksenvalvojia. Lisäksi yleiseen häiriökäyttäytymiseen aikovat puuttua tiukemmalla otteella. Hyvä näin!

Kalastuksen aloittelimme aivan kioskin edestä. Montaa heittoa ei ensimmäiseen tärppiin tarvinnut odotella. Kala ei tosin tarttunut. Rantavedessä näytti myös puljaavan kaloja, joten tuli mieleen, että tod.näköisesti ensimmäinen tärpin aiheuttaja oli hauki. Haukiahan noissa järvissä riittää. 


Lupa-automaatti ei muuten ollut käytössä. Kolmen tunnin luvan lunastimme siis matkapuhelimella. Kolmen tunnin kalastussession aikana syöntipiikki oli hyvin lyhyt. Sää oli huomattavan epävakainen, joten ehkä sillä oli jotain tekemistä asian kanssa. Tosin tuo lyhyt syöntipiikki sattui juuri sateiselle hetkelle. Taivaalta ehti kalastustuokion aikana tulemaan niin vettä, räntää, lunta kuin rakeitakin.



Wednesday, April 13, 2016

Ostamisen vaikeus

Tarkoitus oli mennä tänään Hammolle pikaisesti kalalle. Se ei kuitenkaan ollut niin helppoa kuin olisi voinut luulla. Matka ei ole pitkä ja nopeasti sinne autolla karauttaisi. Mutta ne luvat. Tai niiden ostamisen vaikeus. Netistä löytyy toki lupakauppa minkä teoriassa pitäisi niitä myydä. Teoriassa. Käytännössä lupia ei ole siellä myynnissä vaikka kauden 2016 lupahinnat ovat näkösällä. Ravintola Katinhännästä Hollolan kirkolta olisin voinut luvan hakea. Paitsi en aamulla, sillä ravintola aukeaa vasta klo 15.

Tuohon se kioski vielä putkahtaa

Hollolan kirkonkylän kioskikin olisi lupien ostopaikka melkein matkan varrella. Paitsi, että tällä hetkellä kioskirakennustakaan ei ole edes olemassa. Vanha on roudattu hiiteen ja uusi on rakenteilla. Vaikeaa, niin pirun vaikeaa. Ei ihme, että ajoittain jengi painuu kalalle ilman lupia. Ja siis luvan ostamisen vaikeus ei koske vain Hammonjokea. Tätä tapahtuu muuallakin. Ja ennenkuin joku kiljahtaa, että Erä-lindroos myy myös lupia. Olisi ollut liian pitkä lenkki tälle päivälle vaikka kuinka olenkin kausiluvan lunastamassa. Kalaretki jäi siis tällä kertaa tekemättä. Ostellaan luvat sitten kun joskus vahingossa se on mahdollista.


Termiitit iskeneet
Joelle kuitenkin päädyin lopulta ilman kalavehkeitä. Tie vei sinne  pienen mutkan kautta kun muutenkin oli jossain siellä suunnilla ajoa. Jokirantakävelyä siis vieroitusoireisiin jos ei kerran muuta lääkettä saanut.

Vandaalit olivat taas sitten käyneet laavulla. Olikohan peräti nimmaritkin jätetty, sillä laavun kylkeen oli ilmestynyt tageja tämän vuoden 'leimoilla' varustettuna. Paikallinen nuoriso on paikan löytänyt ja ovat näemmä hengailleet siellä talvellakin. Osumaa oli siis talven aikana ottanut halkovaja sekä keskellä pihaa kököttävä pöytä.



Oli muuten jokivesi jo laskenut tulvakorkeuksista ja yllättäen myös kirkastunut jonkun verran. Ihan näytti jo kalastusolosuhteilta vaikka Hammo ei ole koskaan ollut kummoinenkaan paikka aikaisin keväällä (tai talvella). Huhtikuun loppupuolelta tavallisesti alkavat paremmat hetket.

Tämä vuosi on muuten harvinainen siitä, että sain myös kisapaikan Hammolle. Tunku kyseiseen kisaan näyttäisi edelleen olevan varsin kova, että hieman oli tuuria matkassa tällä kertaa...
 

Tuesday, February 16, 2016

Sukat märkänä

Talvi rullailee taas painollaan eteenpäin ja kevät lähestyy. Kalavehkeet eivät olleet komerossa pölyttymässä, sillä tasaiset plussakelit ja räntäsateet pitävät vavat ja siimat sopivan kosteina. Kosteutta on ikävä kyllä ollut kahluuhousujen sisäpuolellakin, sillä viikko sitten housut ärtyivät vuotamaan ikävästi.


Tästä kiukkuuntuneena otin ja paikkasin kolmet kahluuhousut samalla kertaa. Niitä kun on tuonne kaappiin jostain syystä päätynyt. Siis kahluuhousuja. Ja vuotavia sellaisia. Pienen tuubillisen verran Aquasurea upotin siis kaksiin hönkiviin ja yksiin nepparipöksyihin. Oletettavissa oli siis todennäköinen onnistuminen kun useamman yrityksen tein samalla.

Onneksi homma onnnistui jo heti ensimmäisellä yrittämällä eli ensimmäiset housut pitivät veden ulkopuolella. Ei tarvinnut siis kesken kalastuksen lähteä kömpimään autolle ja ottaa seuraavia housuja testattavaksi. Olin siis pakannut mukaan joelle kaikki nuo kolmet paikatut pöksyt.


Muutenkin huoltotoimenpiteet ovat kohdistuneet välineisiin, sillä käytin myös kahluukenkiä suutarilla. Näin sain hieman lisäikää kuitenkin suht hyväkuntoisille kengille. Saumat perskuleet vain yrittivät hieman ratketa. Ja pohjista tosin muutamat nastat ovat jääneet matkalle mutta muuten ihan hyvät tossut. Tai olivat. Viimeisimmän reissun loppupuolilla nauhat ottivat ja katkesivat. Niin perinteistä kun jonkun saat kuntoon, niin toinen hajoaa...

Nätti talvikko
Kausi on kuitenkin lähtenyt kalastuksellisesti erittäin hyvin käyntiin. Kalat ovat olleet riittävän varovaisia eli niitä on joutunut härnäämään pikkuperhoilla. Nymfit ovat jostain syystä tänä talvena hakanneet aivan ylivoimaisesti streamerit. Jopa hauet ovat tykästyneet kevyehköihin vaatimattoman näköisiin nymfeihin. Vesi on tosin ollut läpi talven varsin alhaalla eli tämä todennäköisesti on tuon ilmiön selityksenä.
 
Perinteisemmän mallinen talvihoikkis



Thursday, November 26, 2015

Talvitanea

Kävin sitten ihmettelemässä jonnekin kadonnutta vettä ja samalla kivenkoloissa uiskentelevia kaloja. Viime vuonna tähän samaan aikaan taisi olla liki metri enemmän vettä kuin nyt. Joku on ollut hyvin janoinen tai sitten on vain jäänyt sateet satamatta.

Nyt satoi kuitenkin lunta. Plussaa oli parin asteen verran eli ei ollut  mitenkään erityisen kylmä. Päivää pystyi kuitenkin sanomaan talvipäiväksi ja kalastusta talvikalastukseksi. Veden vähyyden takia upposiimat jäivät  tällä kertaa kotiin. Pintasiimalla menin siis koko päivän. Osittain myös nymfisiimalla. Kalastan talvisin melko paljon kärkiuppoavalla (synkkä kärki) mutta näin vähän vedellä hidas uitto olisi täysi mahdottomuus. Pohjaa kyntäisi tuo siima ja rankasti.


Loopin Opti siimasta tuli entinen. Pinta alkoi kuoriutua ja murentua. Ja tälläiseen kuoriutuneeseen kohtaan tuli lisäksi kunnon tiukka solmu, mikä ei suostunut avautumaan. Meni kuitenkin rohisten läpi renkaista eli ei oikeastaan haitannut kalastusta. Roskiskamaa siitä kuitenkin tuli tämän reissun jälkeen.



On se muuten kumma miten vaikea ihmisten on noudattaa alamittoja. Tällä hetkellähän tuolla mennään taas 60 cm:n alamitalla. Silti kalastajat ovat surutta kolkanneet alamittaisia ja jopa saaliskiintiön täyttymisen verran. Onko sitten kyseessä tietämättömyyttä tai suurta välinpitämättömyyttä? Joka tapauksessa kalastaja on itse velvollinen aina tutustumaan kohteen sääntöihin. Ja lupahan on siis ottaa vain eväleikattuja eli istutettuja kaloja...

Tämäkin reissu osoitti, että simppuperhot ovat talviperhojen aatelistoa. Pinnassa uiteltu zonkkerisimppu maistui. Lopuksi vielä pieni videonpätkä todisteeksi tästä :)





Monday, November 16, 2015

Kansallinen lahtauspäivä

16.11. Päivä jolloin melko moni perhokalastaja kokee uuden heräämisen. Taimenen rauhoitusaika on päättynyt ja kosket ovat pääsääntöisesti taas auki. Kalastus voi siis taas jatkua koskivesillä. Useana vuotena aikaisemmin olen herännyt kukonlaulua aikaisemmin ja kömpinyt hämärässä koskelle.

Tätä en ole kuitenkaan enää vuosiin tehnyt. Olenko käynyt vanhaksi vai mikä? Tänä vuonna en tällä päivämäärällä kalasta lainkaan. Ehkä kalastaisin mutta flunssa pirulainen on kylässä. Mutta jos kalastaisin, niin missä kalastaisin? Tuskin koskivesillä kuitenkaan.


Viimeiset vuodet olen käynyt 16.11 kalassa järvillä tai merellä. Ihan vain vanhasta tottumuksesta olen tämän päivän pitänyt kalapäivänä. Kosket olen jättänyt rauhaan, silllä en yksinkertaisesti halua mennä katselemaan mustien kuteneiden taimenien kolkkaamista. Verijuhlat ovat liian härskejä.

Eikä lohikalojen syksyinen kutu ole edes välttämättä vielä ohi. Syksy on ollut lämmin ja kutupuuhat ovat selkeästi olleet tänä syksynä hieman myöhäisemmässä. Kuvaamassa olenkin kaloja käynyt useampaan kertaan. Muutama ihan kiva ruutukin on syntynyt, vaikka tänä syksynä en todellisia mörssäreitä ole nähnyt muualla kuin Vantaanjoella.


Hiljaisuus on siis katkaistu tällä lyhyellä tekstillä. Samalla lisäsin taas jokatalvisen perholaskurin oikeaan reunaan. Piti tehdä heti joku perhokin...

Tästä jatketaan. Toivottavasti pian myös kalavesillä.






Sunday, July 12, 2015

Naisten perho-sm Läsäkoskella

Tällä kertaa olinkin sitten perhokisoissa toimitsijana. Läsäkoskella kilpailtiin 10.-12.7 naisten perhokalastuksen Suomen mestaruudesta. Tai siis olisikohan tätä kirjoittaessa kisat vielä hitusen kesken. No, olin siis kuitenkin paikalla toimitsijatehtävissä parina päivänä. Viimeisen päivän jouduin valitetttavasti jättämään väliin mutta ehdin kuitenkin olla paikalla hyvän tovin.


Kisassa oli mukana tällä kertaa 9 kilpailijaa yhden jäädessä viime tipassa pois. Poolituksen takia kisaan värvättiin sitten mies piiskaamaan sitä tyhjää poolia. Näin kukaan ei saisi etua päästessään täysin rauhassa olleelle poolille.

Kisapoolit olivat yläkoskien alueella. Läsälle näyttäisikin saavan oikein makoisia kisapooleja, joten jatkossakin paikka voisi olla varsin mielenkiintoinen kisanäyttämö. Varsinkin kun kalaa on reipppaasti. Kaikkihan tietävät Läsän maineen taimenkoskena mutta paikassa on myös runsaasti erilaisia särkikaloja ja ahventa. Nämä olivatkin kisassa mukana 18 cm:n alamitalla.

Ja niillä särkikaloilla tätä kisaa vietiinkin eteenpäin. Särki ja säyne olivat eniten mittakaukalossa käytetyt kalat. Taimenet näyttivät olevan ihmeen nihkeällä syönnillä. Muutama vauraampikin nousi, sillä viimeisen kisapäivän aamuna näitä kuulema olikin sitten päätynyt haaveihin. Lauantain aikana nousi myös yksi taimen.

Kamera oli taas mukana ja TÄÄLTÄ löytyy galleria kuvista...

Monday, June 22, 2015

Koheltaja

Taas tuli saatua opetus. Opetus siitä, miten ei pidä toimia kalassa ollessa. Ei varsinkaan kun lähtee reissuun tuollaiset hifistelyvehkeet mukana. Tai siis jos pitää bambukeppiä ja s-kampista hifistelyvehkeinä. Eihän ne välttämättä niitä tietenkään ole vaan samanlaisia työkaluja kuin kaikki muutkin kalavehkeet. Itse ainakin saan nautinnon kalastaessani sopivilla välineillä. Siis nautintoa on saatavilla enemmän välineistä jotka ovat käytössä eikä pelkästään pölyttymässä kaapissa.


Nappasin siis tällä kertaa mukaan Martha Marien lähtiessäni joelle. Mukaan tietty tuttu s-kampinen, mikä on bambukepeissä kiinni. Muutaman perhonkin otin. Tämä kyseinen vapa on ollut hetken huilimassa ja ehkä siitä syystä vavan holkki tuntui varsin tiukalta. Tuuppasin kärkiosan sen verran syvälle kuin ilman suurempaa väkivaltaa se oli mahdollista.


Kärkiosa ei kuitenkaan pysynyt tarpeeksi hyvin, sillä ehdin tehdä vain kymmenkunta heittoa ja kärkiosa lensi iloisesti jorpakkoon. Tietenkin tätä sitten kelailin siimasta ylös joesta. Onneksi siiman päässä oli riittävän iso perho, että läpi se ei ainakaan menisi. No, kärkiosaa joesta kauhoessa kela tipahti kiinnikkeestä ja tietenkin suoraan kiveen. Tunnetusti alumiinirunkoiset kelat eivät hirveästi kestä kolhuja.

Kela tippui siis jalka edellä kiveen. Heti silmämääräisesti huomasin, että osumaa tuli. Eikä kela sitten suostunutkaan enää mahtumaan kiinnikkeeseen vaikka kuinka sitä yritti siihen tuupata. ARGH!

Olin ehtinyt olemaan kalassa sen kaikki 5 minuuttia. Mieli teki hieman vielä heittää, joten pistin kelan taskuun ja jatkoin heittämistä hivenen keventyneellä yhdistelmällä. Ilmeisesti joki antoi hyvityksen tapahtuneelle ja samantien perhoon kojautti ihan nätti joskaan ei jättimäinen taimen. Onneksi kala ei ollut isompi, sillä taskussa olevasta rullasta tuskin olisi juuri nyt ollut saatavilla siimareserviä.


Tämän jälkeen kävin autolla teippailemassa kelan kiinni vapaan ja jatkoin hetken vielä kalastamista ilman sen ihmeempiä tapahtumia. Ja eikun kotiin varovaisesti käsittelemään kelaa käyttökuntoiseksi...

Tulevana viikonloppuna jatkankin sitten kilpailemista perhopuolella. Vuorossa on nääs Muuramenjoen alkukarsinta, jonne sain peruutuspaikan. Tulossa on varmasti mielenkiintoinen kisa, sillä pitkästä aikaa olen myös hieman valmistautunut tulevaan kilpailuun. Nukarin kisahan meni ihan mukavasti ilman sen suurempia ennakkovalmisteluja. Ellei oteta sitten huomioon muutamaa hassua kisaa varten sidottua leechiä.