Thursday, September 11, 2014

Loppukiri Kymöllä

Pitkään en taas pysynyt poissa Keski-Suomesta, sillä tällä kertaa päädyin täydentämään suoraa Kymönkoskelle. Aikaisemmin tänä kesänä olen jo siis heittänyt Kärnällä ja Kellalla ja nyt oli Kymö vuorossa. Joka ainoa kerta kun olen Kymöstä ohi ajellut, niin koski on ollut tyhjä. Ei ole siis ollut ilmeisesti kalamiesten suosiossa Kymö menneenä kesänä.


Tosin juuri nyt hetki ennen rauhoituksen alkamista vesi oli koskessa todella alhaalla. Ehkäpä siinä yksi syy kalamiesten puuttumiseen. Tälläkin kertaa olin koskella yksin eli sain kalastaa mielin määrin juuri niitä kohtia koskesta kuin itse halusin. En muuten muista, että olisin Kymöä koskaan kalastanut näin vähällä vedellä. Kokemus siis tämäkin.

Kymön istaripulikka

Kymö on perinteisesti ollut varsin hyvä pinturipaikkana. Siksipä aloitin kalastukseni pintaperhoilla. Heitin kosken yläosan parhaimman näköiset paikat nopeasti läpi ilman mitään tapahtumia. Niska, mikä on myös perinteisesti erinomainen, jäi oikeastaan kokonaan kalastamatta. Virtaus oli aivan olematon ja särkikaloja oli siellä aivan puurona.

Kalastus tuntui olevan koko kuuden tunnin luvan ajan melko vaikeaa. Töitä sai tehdä runsaasti, että ottihaluisia kaloja löytyi. Kaloja kuitenkin oli, sillä pari ihan kivan kokoista taimenta uiskenteli jopa jaloissa varsin passivisen oloisina. Onneksi kuitenkin niitä aktiivisiakin oli eli ei tarvitse kikuleita nytkään uitella padassa. Ikävä kyllä koko reittiä on leimannut tällekin kesälle rasvaevällisten kalojen melkein täysi puuttuminen. Kaikki kalat näyttävän olevan eväleikattuja istareita. Eikä näiden kalojen kuntokaan ole kovin kaksinen ollut.

harjoitussiika juuri ennen joukkuekisaa

Mutta nyt on rauhoitus alkanut ja taimenet saavat olla rauhassa. On aika keskittyä muihin lajeihin ja muihin paikkoihin. Vaikka siikaan, kirjoloheen ja haukeen. Tulevana viikonloppuna on tulossa joukkue-sm kisatkin. Siellä sitten niitä kirjolohia...toivottavasti. Tai siikoja. Kiitos!

Monday, September 1, 2014

Taas Keski-Suomen turneella

Taas tuli heitettyä muutaman päivän reissu keskiseen Suomeen. Tosin kalastamaan en ehtinyt kuin yhtenä päivänä mutta on sekin jotain. Lyhyellä varoitusajalla yritin hankkia lupia Viitasaaren suunnille. Tavoitteena oli joko Kärnä tai Kymö. Näistä Kymö olisi ollut ajatuksen tasolla vuorossa, sillä viimeksihän olin Kärnällä ja Kymöllä en ole hetkeen heittänyt. Nuo molemmat olivat kuitenkin tällä kertaa kokonaan myytyjä mutta Kellalle oli vielä tilaa.


Otin siis kuuden tunnin luvan Viitasaaren Kellankoskelle. Tuollakaan en ole hetkeen heittänyt. Jostain syystä Kella ei ole enää ollut suosikkini muutamaan vuoteen. Tai siis enemmän kuin muutamaan vuoteen. Yksi isoimmista syistä on aikanaan tehty kunnostus. Kunnostuksen jälkeen en ole nimittäin sieltä isompia kaloja tavoittanut. Ennen kunnostusta kyllä.

Kellan peruspulikka

Kalojahan kyllä Kellalla on. Ikävä kyllä tälläkin reissulla kaikki taimenet olivat eväleikattuja. Eivätkä erityisen hyväkuntoisia edes olleet. Semmoisia enemmän tai vähemmän repaleisia kavereita. Onneksi sentään Kellalta edelleen löytyy oikein nättejä harjuksia. Niitäkin tuli ihan kivasti varsinkin pinturilla.

Ja kohta muuten sataa

Kalastus oli kuin bonusta, sillä enemmän odotettu keikka oli sitten lauantaina. Konneveden puolella nimittäin kisailtiin samaisena viikonloppuna perhokalastuksen SM-finaalit. Itse en ole näissä kekkereissä vuosiin ollut, sillä kilpailemisesta olen pitänyt taukoa aina tähän vuoteen asti. Tosin sillä yhdellä ja ainoalla karsinnalla jonka kävin, ei finaaliin vielä mennä :). Olin siis paikalla finaalissa kuvaamassa kilpailijoiden touhuja. Oikein hauskaa se oli kamerankin takaa.

Räsänen Mikko ja kala kohta haavissa
On muuten erittäin komeita nuo Konneveden kosket. Siikakoskella olen aikaisemminkin kalastanut mutta noilla muilla en ole edes käynyt katsomassa. Varsinkin Konneveden Kellankoski on aivan upea paikka. Harmittavan kovat vain nuo lupahinnat, että näissä kohteissa tulisi enemmän kalastettua. Tai siis ainakin minun lompakkoni vinkkelistä katsottuna.

Finaalin kuvia sainkin jo eetteriin. Ne löytyvät TÄÄLTÄ. Videomateriaaliakin on aika paljon mutta niitä en ehdi tältä istumalta vielä mihinkään latailla. Ehkä ne sitten vähän myöhemmin.



Wednesday, August 27, 2014

'Hyvänymfi'

Viime päivien kuuma keskustelun aihe on Perhokalastajat.netissä 'Salalarva'. Kaikkien ihmeperhojen äiti sekä isä (terveisiä vaan Rysälle). Kaikkialla toimiva jokia tyhjentävä täydellinen perho. Erittäin viihdyttävä viestiketju siis kaikinpuolin ...

No, samaisessa ketjussa esiintyi itsellenikin mystinen 'Hyvänymfi'. Mystinen vaikka allekirjoittanut sen kehittäjäksi mainittiin. Polla ei säteillyt enkä millään keksinyt omista perhoistani näin ylivertaista perhoa. Onneksi kuitenkin asian esille tuonut kaveri kertoi mikä perho oli kyseessä. Taisi perho näin saada kuin vahingossa nimen ...

Tavallisesti en omia perhojani nimeä. En siis itse. Vakiokalustooni kuuluvista perhoista varmaan ainoa nimetty on Sipsipussi (streameri). Senkään nimeä en ole itse keksinyt (tai edes nimennyt sitä) mutta kaverit aikojen saatossa ovat sen nimenneet.

Tämä 'Hyvänymfi' on siis jo aikaisemmin 'seikkaillut' tämän blogin teksteissä/kuvissa. Kyseessä on UV-liimanymfi, jolla kalastin Muuramenjoen SM-alkukarsinnoissa. Tämän jälkeenkin olen sillä kaloja onkinut mm. Kärnällä, Hammonjoella sekä Tainionvirralla. Toimii siis useissa erilaisissa paikoissa.

Tässä siis himositojille tuon ihmenymfin kuva + resepti :


'Hyvänymfi'
  1. koukku : jigikoukku # 14-10 (kuvan perhossa Hends BL 154 #12)7
  2. kuula : koukkuun sopiva esim. 3 mm kulta
  3. pyrstö : cock de leon kukko
  4. runko : Body quills (BQ-20)
  5. niska : neonvärinen kynsilakka
  6. UV-liima, tällä kuorrutetaan lopuksi koko perho. Siis esim. iskupisteenä toimiva kynsilakka jää liiman alle.



Tuesday, August 26, 2014

Yksinkertainen on kaunista

Aloitin hetken mielijohteesta erään projektin, mikä olisi pitänyt aloittaa jo kauan sitten. Kalareissulla joessa seisoessani keskittyminen kalastamisesta joskus herpaantuu millisekunneiksi ja tällöin syntyy sitten mitä ihmeellisimpiä ideoita. Siellä joessa seisoessa rasiasta kaivellaan välillä uutta perhoa siiman päähän ja rasioista pitää joskus oikein hakemalla hakea sitä oikeaa perhoa. Oikeita perhoja siellä rasioissa on mutta siellä on myös niitä 'vääriä'.


Todellisuudessa ne parhaimmat perhot ovat hyvin yksinkertaisia ja perhoa enemmän tulisi tarmoa keskittää kalastamiseen kuin itse perhoon. Kalamiehen mieli on kuitenkin monimutkainen ja siksipä niitä perhojakin pitää sinne rasiaan vääntää liiankin paljon. Siis liian paljon erilaisia. Muutamalla erilaisella mallilla pärjäisi oikein mainiosti.

Kalojen siiman päähän saaminen nimittäin riippuu huomattavasti enemmän jostain muusta tekijästä kuin itse perhosta. Tai ehkä perholle voidaan myöntää n. 20-25 prosentin osuus kokonaisuudesta. Tärkeämpänä aspektina pidän kalastustekniikkaa ja paikanvalintaa. Lisäksi ratkaiseva tekijä perhon osalta on se koko. Silläkin on usein enemmän merkitystä kuin itse perhon muodolla.


Perho pitää saada kuitenkin uimaan oikealle kohdalle, oikealla tavalla, oikealla syvyydellä, oikealla nopeudella jne. Ei kuitenkaan välttämättä aina oikeassa rajavirrassa :) Tekijöitä on kuitenkin paljon mutta silti keskittäisin enemmän tarmoa kalastukseen kuin itse perhoon.


Paras perho on usein siis hyvinkin yksinkertainen. Ehkä yksi parhaimmista esimerkeistä tästä on Pheasant tail -nymfi (toinen voisi olla vaikka vihreä larva). PT on myös yksi omista ehdottomista suosikeistani. Ehkä juuri sen takia, että se on hyvin yksinkertainen ja nopea sidottava. Ja se toimii kaikkialla. Siis niissä oikeissa paikoissa ja oikein käytettynä.


Tämä projektini on siis täyttää yksi rasia vain ja ainoastaan PT-nymfillä. Parissa päivässä rasiaan ilmestyi jo satakunta uutta perhoa. Melkein otin rasian jo mukaan joelle mutta maltoin vielä mieleni. Ensin teen rasian täyteen ja vasta sitten otan se mukaan. Onneksi liivin taskuissa on jo ennestään olevissa nymfirasioissa näitä on. Tähän projektirasiaan mahtuu n. 300 nymfiä, joten hieman on vielä tekemistä.

Toinen puoli rasiasta tulee täyttymään tavallisiin uppokoukkuihin sidotuilla nymfeillä. Toiselle puolelle puolestaan päätyy ns. jigikoukkuihin sidottuja nymfejä. Suurin osa jigipuolen perhoista on sidottu Hendsin BL 154 koukkuun. Tässä koukkumallissa silmä avautuu eteenpäin kun aikaisemmissa jigikoukuissa silmä avautuu sivulle. Tämä malli onkin noussut omaksi suosikiksi.



Monday, August 18, 2014

Hammonjoki 16082014

Tuli muuten haettua pariin karsintaan taas syksylle. Arpa on jo ratkaissut paikatkin ja omalle 'kupongille' sattui tällä kertaa yksi osuma. Olin vetänyt rastin oikein kahden kilpailun kohdalle mutta vain toiseen näistä siis pääsin. Evolle olisi suunta ja Syväjärven kisaan. Tuleehan se yksi järvikisakin tälle vuodelle. Tai no, tulee toinenkin sillä olen lupautunut osallistumaan myös joukkuekilpailuun. Vuosien tauon jälkeen...


Lauantaina tuli myös tehtyä varsin pikainen lähtö hetken mielijohteesta kalalle. Kohteeksi valikoitui Hammonjoki pienen arpomisen jälkeen. Ja nopeahan tälläinen lähtö on, sillä eihän tuolla tarvita vavan ja kelan lisäksi kuin pari rasiallista perhoja ja rulla siimaa.

On muuten turkasen alhaalla Hammon vesi juuri nyt. Lahden ympäristössä täytyy olla erittäin janoisia ihmisiä, sillä Sairakkalan vedenottamon täytyy pumpata vettä oikein urakalla. Niin alhaalla vedenpinta on juuri nyt. Syksyisistä kutusoraikoista jopa jokunen kulma on nyt kuivalla maalla. Runsaita sateita odotellessa! Vesi on toki myös äärimmäisen kirkasta juuri nyt.


Kalojen bongaus onnistuu siis nyt erittäin hyvin. Liki kaikki kalat on silmin havaittavissa. Kalatkin näkevät kalastajan erittäin hyvin. Tästä osoituksena pakenevat kalaparvet. Edes hidas konttaaminen pusikossa ei näytä auttavan, sillä pienikin vavan heilautus näytti pelottavan kalat liikkeelle.

Kalastus on tällä hetkellä siis erittäin haastavaa. Kaloja näkyy paljon mutta haasteellista on edes päästä heittämään kaloille säikyttämättä niitä. Suurin osa kaloista on todella pieniä nieriöitä. Harjuksiakin toki näkyi oikein mukavasti. Eivät nekään erityisen isoja mutta kaloja kuitenkin.


Tällä kertaa parhaiten näyttivät toimivan oikein hengettömät nymfit. Ohuella siimalla käytettynä luonnollisesti. Pinturiinkin joku kala nousi mutta selkeästi paremmin ottivat pinnan alta. Nieriöiden lisäksi pienen pieneen nymfiin tarttui myös oikein pirteä ehjäeväinen kirjolohi. Hetken tätä piti uitella, sillä siimana oli 0.10 mm seitti. Onnistuin kuitenkin pitämään kalan irti pusikoista ja haaviin se sitten solahti.






Wednesday, August 13, 2014

Takaisin taimenten pariin...

Kuukausihan siinä vierähti ilman kunnon koskireissuja, joilla olisi taimenia kalasteltu. Tässä välillä on tullut kiusattua vain turpia ja 'jalommat' kalat ovat saaneet olla rauhassa aivan liian lämpöisten vesien takia. Muutaman päivän (ja varsinkin yön) on pidellyt jo hieman alhaisempia lämpötiloja ja sadellutkin välillä, joten toiveissa oli, että koskivedet olisivat hieman jäähtyneet. Kosken rannassa huitaisin mittarin jokeen ja lukema oli + 21 C. Todella lämmintä siis vieläkin.

Viilentävä sade...vihdoin

Päätin kuitenkin kalastaa hetken ajan kun kerran tuonne asti olin ajellut. Vesi oli laskenut myös reilu kuukauden takaisesta aika rutkasti. Kirkasta vesi ei ollut kyllä vieläkään. Joku kyllä tuonkin väristä vettä kehuu kirkkaaksi mutta en minä.

Pienet sadekuurot loivat hetkittäin pieniä aktiivisuuspiikkejä kaloille sekä vesiperhosille. Aivan selvästi hyönteisiä alkoi pörisemään enemmän aina muutaman sadepisaran jälkeen. Yhden kalan sain pinturinkin ottamaan mutta jostain kumman syystä perho jäi heti tärpin jälkeen kalan suuhun. Hetkeä myöhemmin (pienen paikan rauhoituksen jälkeen) sain aivan varmasti saman kalan ottamaan nymfiin. Kala päätyi myös haaviin mutta sen suussa ei kuitenkaan pinturia näkynyt. Koukku oli selvästi ehtinyt jo kalan suusta putoamaan. Väkäsetön koukku ei kauaa happane kalan leukaperissä.

Nymfikala

Nymfissä oli myös kiinni eräs kala, jota en ylös asti saanut. Onnistuin tarttumaan kalan mutta alempi perho tarttui kiinni johonkin käsittämättömän mystiseen kuitusiimamyttyyn. Tuntui hassulta, kun kala jumputti siiman päässä, mutta liikkeelle sitä ei saanut millään. Väkisin oli lopulta siimasta vedettävä. Kala onneksi irtosi hetkeä ennen kuin siima napsahti poikki. Tämän jälkeen vedin vielä yhden setin perhoja kiinni samaan sutturaan. Melkoinen miina on kivien väliin päässyt syntymään.

Ja lisää vettä...
Täydellinen luovutus iski siinä vaiheessa kun ylempänä joella olevalta sillalta bongasin kuolleen taimenen. Ehkä vesi on kuitenkin vielä liian lämmintä eli kaloja on ehkä vieläkin turha kiusata. Tosin tänään vapautetut kalat lähtivät kaikki erittäin pirteinä haavista. Kalojen väsyttelyaika oli toki erittäin lyhyt, sillä hetkeäkään ylimääräistä en niitä uitellut. Säätiedotus onneksi lupaa vieläkin enemmän sateita ja viileneviä kelejä. Eli siis melko hyvältä alkaisi näyttämään...

 
Entinen

Menopuolelle tarvitsee kirjata myös tuo yläpuolella kuvissa oleva ND suodin. Oli muuten pehmustetussa pakkauksessa ja vielä pehmeässä kameralaukussa mutta silti onnistui jotenkin ihmeellisesti menemään rikki.



Thursday, July 24, 2014

Ei kiusata koskitaimenia...

Näillä helteillä on aivan turha kiusata koskitaimenia, joten kalaan mieliäkseen kannattaa tuumailla muita vaihtoehtoja. Vedet ovat yksinkertaisesti aivan liian lämpimiä ja siksipä on turha kiusata taimenia vaikka ne saisikin ottamaan perhoon. Onneksi on muitakin vaihtoehtoja.


Turpa on sellainen kala, että se suorastaan tykkää helteistä ja hyvistä keleistä. Tai ainakin silloin se tuntuu olevan varsin aktiivinen ja muutenkin selviää taimenta paremmin lämpimissä vesissä. Etelä-Suomen savisameat joet suorastaan keräävät itseensä lämpöä ja silti turpa vain ottaa ja porskuttaa.

Pyörittelin vaihtoehtona Hammolle menemistä, sillä siellä lähteet pitävät joen veden sopivan raikkaana eikä lämpöongelmia ole. Turvan pintaperhokalastus kuitenkin houkutti ja suuntasin siis turpien perään. Rasiaan heitin lähtiessäni vielä parit uudet foamiviritykset ja kalojen houkuttelu saattoi alkaa.


Lämmintä todellakin piisasi, sillä auton mittari näytti lukemaa + 31C. Kylmälaukussa oli hieman juomaa mutta ne eivät riittäneet alkuunsakaan. Lähestyvä ukkonen ja pienoinen nestehukka saivat otsalohkon jomottamaan jo varsin lyhyen kalastuksen jälkeen.


Aloitin homman siis noilla uudehkoilla pintureilla. Pari oikein mallikkaan kokoista turpaa räpsäytti välittömästi perhoihin. En vain viitsinyt tartuttaa kaloja maltilla vaan vedin perhon molemman kalan suusta. Ei pitäisi hätäillä varsinkin kun turpa on ajoittain varsin arka kala. Nämäkään veijarit eivät suostuneet enää nousemaan uudestaan pinturiin eivätkä ottaneet mihinkään muuhunkaan. Säihkähtivät siis.


Lukumääräisesti kaloja ei tällä kertaa noussut hirveästi mutta keskikoko oli oikein hyvä. Itseasiassa tällä kertaa nousivat kesän isoimmat turvat. Taisivat jopa kaikki kalat olla aikaisempia suurempia. Pienet olivat täysin kateissa. Tai näkyi niitä pienempiäkin jälkimmäisessa paikassa missä kävin. En vain viitsinyt noille pinnassa kruisaileville sinteille edes heittää. Pari isompaankin bongasin sillalta mutta ne puolestaan säihkähtivät varjoani ja katosivat sen sileän tien. Hieman varomaton tämä kalabongari.