Monday, April 14, 2014

Iltapäivän haukiretki

Kaivelin sitten kelluntarenkaan ja haukivarustuksen varastosta. Sumukorennot on jo hyvästely, joten nyt on aika puuhastella jotain muuta kuin heittää pintaperhoa. Joelle en jaksanut lähteä streameria (eli siis simppua) heittämään, joten mikäpäs sen parempaa kuin käydä kiusaamassa luupäitä kelluntarenkaasta.


Iltapäivällä tein pikaisen lähdön muutamaksi tunniksi vesille. Heti kättelyssä piti kääntyä takaisin, sillä kahluukengät unohtuivat kotiin. Onneksi huomasin niiden puuttumisen näinkin nopeasti enkä vasta esimerkiksi rannassa. Matkalla piti vielä pysähdellä muutama kerta räpsimään kuvia erinäisistä linnuista. Muuttolintuja kun on tuolla rannikolla juuri nyt melko paljon.


Näyttäisi tuo Fishcatin rengas taas vuotavan saumoista. Pihinää ei kuulu mutta jostain selkeästi vuotaa. Muutaman kerran illan aikana piti hieman pumppailla lisää ilmaa renkaaseen. Viime syksynä kerran jo paikkasin ja taas kerran olisi liimaa lisäiltävä.


Ensimmäinen tunti vesillä oli selkeästi paras. Silloin taivas oli pilvessä ja hetken oli jopa aivan erinomainen syönti. Parhaimmillaan nousi kalat kolmella peräkkäisellä heitolla. Päivän ylivoimaisesti paras väriyhdistelmä oli chartreuse/pinkki. Sillä melkein jokainen kala.

Hirmu isoja kaloja ei tällä kertaa löytynyt mutta hauskaa oli silti. Isoin kala oli karvan verran auki neljän kilon. Ei punnittu mutta arvioitu.



Thursday, April 10, 2014

Zombireissulla

Edellisestä Äyskosken sumarireissusta on jo monta kuunkiertoa. Kymmeniä itseasiassa. Kesäisistä reissuistakin jo hetki. Koska täällä etelässä noiden pörriäisten aika alkaa olemaan jo ohi, niin vielä piti lähteä reissaamaan pinturikalojen toivossa. 


Herätys oli aamulla viidenmaissa ja ennen kuutta olinkin jo liikenteessä. Edessä oli vaatimaton liki neljän tunnin ajo Sawon mailla sijaitsevalla 'Eldoradolle'. Ja koska kyseessä oli puhtaasti päiväreissu, niin illalla sitten kurvailtaisiin takaisin. 

Yöllä oli melko napakka pakkanen, eikä se ollut vielä hellittänyt yhdeksän jälkeen aamullakaan, kun vermeitä kasailtiin jokirannassa. Keli oli kuitenkin aivan upea auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Vaikka joen pinta olikin melkein peilityyni, niin eipä auringon lämmittäessä vielä yhtään sumaria pinnalla näkynyt räpistelemässä.

Muistissa oli vielä hyvin edellinen vuosien takainen sumarireissu samaan paikkaan. Silloin keli oli varsin kehno ja päivän ensimmäinen pinturikala tuli melkein ensimmäisellä heitolla. Loppupäivä sitten hyvin hyvin hiljaista.

 Tälläkin kertaa ensimmäinen taimen tavoitti pinturin melko pian aloituksesta. Komea kala, 55 cm. Mieleen kyllä hiipi ajatus, että taasko tässä kävi näin. Hyönteiset eivät nimittäin aloittaneet sitä odotettua kuoriutumista. Sumukorentoja ei näkynyt missään. Tai näkyihän niitä varmaan se viisi kappaletta koko päivän aikana.


Pientä valonpilkahdusta tarjottiin kuitenkin kaksisiipisten muodossa. Pari kalaa nääs innostui pienen pieniä  pörriäisiä nautiskelemaan pintakalvosta. Pinturia pääsi siis tarjoamaan hieman pienemmässä muodossa. 


Päivä meni pinturia mättäessä joko sinkkuna tai dropperina eli nymfin kanssa litkana. Nymfit eivät jostain syystä toimineet pätkääkään, sillä yksikään kala ei tullut nymfillä. Pinturi oli paras huolimatta sumukorentojen puuttumisesta. Pintakäyntejäkään ei sitten loppujen lopuksi montaa näkynyt.

Zombeina sitten palattiin takaisin. Ja pään sai iskettyä tyynyyn joskus klo 01.00. Oli pitkä päivä kalassa.


Friday, March 28, 2014

Tunnistaako kukaan?

Eilen tuli käytyä taas virpomassa Hartolassa Tainionvirralla. Aurinko mollotti iloisesti ja varsinkin lämpimästi mutta ilmeisesti kalat eivät tästä nauttineet. Hieman oli vaikeahko päivä ja kaloja ei tuntunut löytyvän tutuista toimivista paikoista. Kyllähän ne siellä varmasti olivat mutta vähemmän aktiivisina ja suut kiinni.

Haastetta siis riitti varsinkin kun en halunnut siirtyä mätkimään esim. simpulla. Tähän vuodenaikaan ehdoton on tietenkin pinturi mutta nymfeihin sekaantumistakaan ei ihan pahalla katsota. Pinturilla sitten loppujen lopuksi kalat nousivatkin.

Yksi näistä kaloista kantoi mukanaan oman varaston perhoja. Pyrstön tyveen oli nimittäin porautunut pieni nymfi, josta johti siiman pätkä yläperhona olleeseen pinturiin. Tunnistaako kukaan omakseen? Tämä siis Ekonkoskella tapahtunutta. Tarina perhojen takaa olisi kiinnostava.



Sieltä ne muuten putkahtivat ne alkukarsintapaikkojen jaot. Pari kisaa eli Vantaanjoki ja Muuramenjoki odottavat. Opettelen siis taas kilpaperhokalastusta vuosien tauon jälkeen. Ensin kyllä  pitää sisäistää uusimmat säännöt. Hieman kun ovat muuttuneet sitten edellisten kisojeni.



Wednesday, March 26, 2014

Ensimmäinen kymppi takana

Tällä 'kympillä' tarkoitan kymmentä kalareissua eli en esimerkiksi kymmenen kilon haukea. Tai tuon kokoista kalaa ylipäätänsä. Viimeiset reissut ovat menneet pienempien kalojen vesillä eli mitään suuria mötköjä ei ole noussut. Semmoista peruspulikkaa taimenten, kirjolohien ja harjusten muodossa.

Samalla tässä sitten katkaisen blogin hiljaisen hetken. Ovat muuten kirjalliset tuotokseni menneet viime aikoina blogin sijaan lehteen, sillä Pohjolan perhokalastaja -lehden useampi viime numero on sisältänyt kirjoittamiani juttuja. Ja jatkoa myös seuraa tulevissa lehdissä.

Kiirettä on alkuvuosi pitänyt myös sidontarintamalla. Paljon on tullut väännettyä ja perhopenkistä lähtee edelleen liki päivittäin muutama perho vaikka tahti onkin ollut hieman hiipumaan päin. Tein nimittäin jokunen hetki sitten pientä inventaariota perhoista ja totesin, että yhtään perhoa ei varmaan tarvisi tämän eliniän aikana tehdä. Mutta teen silti...


Näillä hetkillä pitäisi putkahtaa ulos myös tämän kauden SM-alkukarsintojen paikkajaot. Itsekin innostuin hakemaan muutamaan karsintaan vuosien tauon jälkeen. Jos sitä pientä 'comebackia' virittelisi kisarintamalla. Tosin en ainakaan vielä ole mukana sen suuremmin tavoittein. Kunhan nyt kolmeen kisaan hain kokeilumielessä. Aikataulu ei edelleenkään anna myöden panostaa perhokisoihin, sillä pääpaino on kuitenkin suunnistuksen puolella. Juostu on ja kuntokin alkaisi olemaan varsin kohtuullinen.


On muuten mennyt aivan naurettavaksi tämä järvitaimenen alamittojen kanssa puljaaminen. Tälle vuodelle voimaan astunut lakisääteinen 60 cm:n alamitta ei tainut montaa tuntia ehtinyt olla olemassa, kun ensimmäiset kalastusalueet rupesivat vääntämään poikkeuslupa-anomuksia. Keskustelujen  perusteella voidaan vetää nopea johtopäätös, että taimen ei tässä maassa voi saavuttaa koskaan 60 cm alamittaa. Pakko on siis koskiin mättää istaria, että kalamiehille on taattu helpot kalat. Ja vaikka poikkeusluvat eivät ole edes vielä menneet läpi, niin eräät kalamiehet niitä tuntuvat jo noudattavan. Ovatkohan aikaansa edellä? Pariin otteeseen olen jo päässyt todistamaan alamittaisten kalojen kolkkaamista. Tietämättömyydestä tuskin on ollut kyse, sillä piilossa ovat yrittäneet pappia heiluttaa. Ainakaan ne kalat eivät koskaan sitä 60 cm:n mittaa saavuttaneet. Tuskin kenenkään proteiinin tarve on niin suuri, että tuommoista alle kilon luirua pitäisi pannulle saada. Kirjolohet ovat sitten asia erikseen.


Kasvaa muuten se istarikin jopa jokivedessä ihan kohtuullisesti. Sain loppuvuodesta erään eväleikatun istarin, millä oli merkki selässä. Tai onhan noita merkattuja tullut enemmänkin. No, tämän saman merkatun kalan olen saanut nyt pari kertaakin. Hieman eri paikoista tosin. Istutushetkellä kala on ollut 42 cm ja itse olen mittaillut sen n. 47 cm mittaiseksi loppuvuodesta. Nyt viimeisimmällä kerralla tuskin oli talvikalalle tullut mittaa lisää mutta oikein hyvässä kunnossa kala oli. Kunhan vedet tuosta lämpeävät ja ravinto lisääntyy, niin venähtämistä tapahtuu varmasti taas lisää. Hyönteisravinnolla muuten oli eli hyvin oli oppinut syömään. Sitä kun aina päivitellään istarien kanssa. Sitä syömään oppimista.

Saturday, January 11, 2014

Ja sitten alkoi talvi...

Ilmatieteenlaitoksen nettisivujen tutkailu aiheutti pikaisen päätöksen lähteä vielä kerran merelle ennen kunnon pakkasten alkua. Kalakamojen pakkaamiseen ja eväiden tekoon taisi mennä kaikkiaan kymmenisen minuuttia ja sitten olinkin jo matkalla. Toni teki toisaalla yhtä pikaisen lähdön.














Eli tällä kertaa oli suunta meritaimenvesille. Hieman olivat nämä välineet epävireessä, sillä yleensä käyttämäni siimayhdistelmä ei ollut edes kelalle. Siksipä nyt lähti käyttöön kokopitkä intteri. Normaalisti kelalla on ollut Amnesian rannari ja intterin amppari. Onneksi tuo lähinnä järvikalastuksessa käyttämäni kokopitkä siima toimi varsin hyvin myös merellä ja tuulessa.



Onneksi löytyi myös perhojakin vaikka hetkeen en olekaan uusia mertsariperhoja tehnyt. Minulla kun on tapana sitoa runsaasti perhoja 'varastolaatikoihin', joista tarpeen vaatiessa voi jotain kaivaa esille. Varsinaisiin rasioihin en uusia perhoja sijoita vaan menevät tuon välivaraston kautta. Sieltä löytyi nytkin kasa uusia karvakasoja uitettavaksi. Tai eiväthän ne oikeita karvakasoja, sillä ovat pääasiassa keinokuiduista rakennettuja (Craft fur).

Vaikka tulikin lähdettyä vain 'osapäiväkalalle', niin yllättävän monta tuntia ehdimme veden äärellä viettää. Päiväkin on selvästi jatkunut, sillä kello oli jo yli neljän iltapäivällä kalastuksen lopetettuamme. Kevättä kohti mennään vaikka talvikaan ei ole vielä alkanut. Tai alkoihan se kalaretken jälkeen. Kotimatkalla pukkasi jo lunta oikein huolella.

Päivä oli kalojen puolesta hiljainen mutta hauskaa oli silti. Muutaman kerran kyllä kävi mielessä, että olisi ollut myös oikein hyvä päivä haukivesille. Hauen kalastuksessa on hienoa se, että tapahtumia tulee taatusti melko tasaisesti ja aina mahdollisuus kunnon mörssäreihin. Taimenpuolella homma on aina enemmän sitä yhden tärpin tavoittelua. Ikävä kyllä. Mutta eipä se estä silti yrittämästä.


Jossain vaiheessa päivää tuli istuskeltua rantakivillä mutustelemassa eväitä. Katselin siinä edessä avautuvaa isoa vastarannatonta meren selkää. Vettä oli siis edessä paljon. Mielessä pyöri, että kuinka hassu kala tuo taimen on. Se saattaa elää puolen metrin levyisessä purossa tai tälläisessä massiivisessa vesialtaassa. Ja kunka helppoa se kala on pyytää perholla siellä purossa. Ja kuinka täydellisesti tuo yksi kala voi 'kadota' mereen. Toisessa paikassa riittää yksi heitto ja toisessa saat haravoida vaikka useamman päivän eikä välttämättä se yksi taimen näe perhoasi. Mutta siinähän tuo homman mielenkiintoisuus onkin. Monipuolisuus tuo omat haasteensa.




Wednesday, January 8, 2014

Uusi kausi avattu

Eipä uskoisi, että tammikuussa voi aloittaa uuden perhokauden merellä haukia kalastamalla. Tähän mennessä olen aina aloittanut uuden kauden jonkun jokikohteen suvantoja pommittamalla mutta tällä kertaa avaus tapahtui kelluntarenkaasta käsin haukia kiusaten. Mutta mikäs siinä, keli oli hyvin 'marraskuinen' +4 ja pientä vesisadetta. Tuulikin oli oikein maltillinen, joten nautintohan siellä vesillä oli kelluskella. Riittävästi vielä vaatetta alle, jotta kylmä vesi ei haittaisi.


Aamupäivä meni lähinnä ajellessa, sillä ensimmäinen valittu paikka oli yhtä pelkkää kuraa. Ei löytynyt sitten minkäänlaista motivaatiota heittää noin sameassa vedessä. Suunnitelmat siis uusiksi ja hakemaan hieman kirkkaampaa vettä. Tosin eipä noilta seuduilta yleensäkään löydy kirkasta vettä. Semmoista semiselkeää nyt kuitenkin. 

Toinen paikka sitten kelpasi ja pääsin lykkäämään rinkulan vesille. Rannassa oli hieman jäätä mutta se oli riittävän pehmeässä muodossa, että vesille pääsi. Aikaisemmin syksyllä olin käynyt samassa paikassa ja silloin oli kaloja ihan kivasti. Nyt oli suurin osa ruohikoista kadonnut jonnekin jäiden katkomina. Tiheämpää ruohikkoa oli vain aivan rannan tuntumassa ja muualla semmoista harvempaa. Aikaisemmin tiheämmän kaislikon reuna kulki kymmeniä metrejä ulompana kuin nyt. 

Siinä se. Kauden 2014 ensimmäinen kala!

Ensimmäinen kala potkutteli siiman päässä heti jo muutaman heiton jälkeen. Upeasti alkoi siis tämäkin vuosi! Retkestä tuli ajallisesti varsin lyhyt (n. 3 h) aamupäivän ajelusta ja päivän lyhyydestä johtuen. Kaloja löytyi kuitenkin olosuhteisiin nähden oikein mukavasti. Eivät mitään järkyttävän isoja kuitenkaan olleet. Isoin ehkä n. 3 kg:n kala. Kausi on kuitenkin nyt virallisesti avattu!


Wednesday, November 20, 2013

Takaisin joelle

Rauhoitusaika sitten oli ja meni. Useampi viikko onkin tullut kalastettua vain haukea kellurenkaasta. Oikein on ollut antoisaa ja kalaa on noussut kivasti. Pari viimeistä reissua tosin hieman pienemmillä kaloilla mutta silti lukumääräisesti varsin runsaasti.

Viimeisin haukireissu jäi kylläkin täysin torsoksi, sillä vaikka pääsinkin meren rantaan, niin vesille en koskaan päässyt. Olin unohtanut ottaa mukaan Fishcatin foamipulikkatäytteet, joten varsin oli lötkö rengas. En viitsinyt sillä lähteä edes yrittämään vesille vaan suosiolla pakkasin rojut takaisin autoon ja suuntasin muihin harrastuksiin.
Carling merkattu

Eilen siis käväisin ensimmäistä kertaa rauhoituksen loppumisen jälkeen joella. Vuosiin en ole sinne rynnännyt heti ensimmäisenä avonaisena päivänä (eli siis 16.11), sillä turha on tungoksessa paiskata. Lisäksi jotenkin kuvottavaa katsoa sitä kolkattujen mustien taimenien määrää. Verijuhla tuo marraskuun kuudestoista, sanon ma.

Tainionvirran tapauksessa menee vielä surullisemmaksi se, että kalastajat murhaavat myös rasvaevällisiä taimenia. Sääntöjen mukaanhan ne on palautettava jokeen mutta harvapa noita sääntöjä näyttää noudattavan. Onko kyse sitten tietämättömyydestä vai välinpitämättömyydestä. Mene ja tiedä! Kirjolohia voi puolestaan kyllä ottaa hyvällä omalla tunnolla ja kylmän veden aikaan ne ovatkin mitä parhainta evästä.

Pönttörusketusta hankkimaan
Mustia pötkylöitä sieltä tälläkin kertaa muutama löytyi. Ja se kirjolohi evääksi. Sain myös Carling merkatun pienehkön taimenen. Tiedot merkistä jo ehdinkin laittaa RKTL:ään. Loppukesästä laitoin edelliset tiedot sinne menemään. Veikeää asiassa oli, että RKTL pitkään väitti, että olin saanut kirjolohen vaikka kyseessä oli taimen. Piti oikein kuva laittaa merkistä ja kalasta ennen kuin suostuivat uskomaan ilmoitukseni kalan lajista. Aika luotettavia nuo tutkijoiden tiedot, heh...

Oli muuten selkeästi parilla soraikoilla käyneet taimenet möyrimässä. Kannattaakin välttää kahlaamista potentiaalisilla kutupaikoilla ja kiertää ne kaukaa. Jos vaikka muutama pienokainen taas putkahtaisi tähän maailmaan tulevana keväänä.